Galleria Galleria www.putkilahti.net Galleria Galleria
Etusivu Perustietoja Galleria Palvelut Tapahtumat Kyläseura

Koulutyttönä Putkilahdessa nuorisokulttuurin nousun aikaan

”Onneksi meillä ei ollut koulussa sellaisia ulkonäköpaineita kuin nykyisillä koululaisilla. Aluksi vaatteet olivat kotitekoisia tai ompelijalla teetettyjä, mutta vähitellen ostovaatteet yleistyivät. Maailmalta tuli sentään vaikutteita myös Putkilahteen", sanoo Pirjo Laukkanen, 61. Hän muistelee erityisesti oppikouluvuosiaan Korpilahden Yhteiskoulussa vuosina 1962 – 1967.

Pirjo-Riitta Ekholm asui mökissä Putkilahden keskustassa, Osuuspankkia vastapäätä, naapureinaan Ikoset, Virtaset ja Koskiset. Pikkutyttönä hänen ensi kosketuksensa muotimaailmaan oli lättähattutyyli. Helsingistä alkanut muotisuuntaus rantautui Putkilahteen 50-luvun puolivälissä. Äiti, kylän ompelija, sai ottaa vastaan ujoja nuoria miehiä, jotka kavensivat rippihousujensa lahkeita 19 cm levyisiksi. Ympärys siis 38 cm, kuten nykyisin.

"Joillakin pojilla oli Brylcreemillä kiepautettu hiuskiekura ja takissa leveäksi topatut olkapäät, mutta litistettyä lättähattua vain harvat uskalsivat käyttää. Varovaisemmat jättivät puntin leveydeksi 21 cm. Äiti aina arvasi poikien asian, kun he tulivat noloina ovansuuhun housupaketti kainalossa."

Myssymissejä Putkilahdessa nähtiin vain piipahtavan, kun kaupungissa työssä olleet tytöt tulivat kapeissa hameissaan, kiilakantakengissä ja Elefantti-päällyskengissä. Myssyt vaihtelivat, jossain vaiheessa kaulan ympärille kiedottiin myssyn pitkää hiippaa tai angorahuivia. Vasta leveät kellohelmat pääsivät suursuosioon, mutta silloin Pirjo kuunteli mieluummin Kalle Kustaa Korkin ja Pekka Lipposen seikkailuja radiosta kuin mietti muotijuttuja.

Paikalliseen musiikkimakuun Suomea hullaannuttanut Rock around the clock -elokuva ei juuri vaikuttanut. Nuorisoseuran talolla kiertävä elokuvien näyttäjä pyöritti Orpopojan vassia ja Helena soittaa. Elvis Presleykin jäi etäiseksi. Isot siskot kuuntelivat vielä Kettuvuorella veivattavalla gramafonilla soitettua Taikayötä ja Vanhaa veräjää. Omaa levysoitinta ei tuttavapiirissä ollut kellään. Hyvä koulu Ensi kosketuksen kouluun Pirjo sai 6-vuotiaana, kun pääsi vierailemaan Sinisen koulun ensimmäiselle luokalle toukokuussa 1958. Opettaja Aune Vasama otti Paulilan tyttöjen eli Ikosen Lean ja Kaijan perässä kouluun marssineen tytön ystävällisesti vastaan.

Ensimmäinen todistus

”Äskettäin Putkilahden koululla oli kansakoulun ensimmäisen ja toisen luokan luokkakokous ajalta 1958-1959. En valitettavasti päässyt mukaan. Olen vielä työssä ja kahdella pojallani on yhteensä kuusi lasta. Heidän kanssaan ei tule vapaa-ajan ongelmia”, sanoo Ylöjärvellä, Tampereen naapurikunnassa asuva Pirjo Laukkanen, entinen Ekholm.

”Kansakoulussa opettaja Vasama oli todellinen äitihahmo. Olin kerran kiireessä lähtenyt pelkkien leipien kanssa kouluun, jolloin Perttulan Mirja viittasi opettajalle, ettei leivilläni ollut voita. Opettaja haki voita omalta puoleltaan. Hän myös lainasi vaikka omat villahousunsa, jos joku pojista kasteli välitunnilla omansa.”

Pirjo sanoo, ettei hän ollut mikään eturivin tyttö koulussa. Hän oli tammikuussa syntyneenä ja 6-vuotiaana koulunsa aloittaneena aina toisia vähän nuorempi. Pentti Sairon luokilla hän tutustui isompiin oppilaisiin ja huomasi, että yhteiselo sujui hyvin. Koulukiusaamista hän ei muista kokeneensa. Samassa luokassa syötiin Saaren Kyllikin keittämää ruokaa tai jonotettiin sekarivissä terveydenhoitajan rokotukseen.

Arolaisella kirkolle Pirjo pyrki ja pääsi yhteiskouluun neljän kouluvuoden jälkeen. Hän sanoo, että valinta oli itsestäänselvyys. Jokapäiväinen edestakainen matka ei pelottanut. Aron auton kuljettaja oli kaikkien tuntema ja pidetty Aron Kalle, jonka oikeaa sukunimeä kukaan ei muista.

"Meitä nousi linjuriin eri tienhaaroista. Matkaan lähti kansalaiskoulun ja yhteiskoulun oppilaita. Ainakin Huujärven Martti ja Anneli Reina tulivat Nokkospohjan luota. Peuhaan lähtevän tien haarasta Osuuspankin läheltä nousivat autoon lisäkseni Markku Ruth, Perttulan Mirja, Risto ja Pentti, sekä Ikosen Pentti, Peuhan Irma ja Virtasen Anita."

"Yhteiskoulun tunnit alkoivat yhdeksältä tai kymmeneltä. Välillä oli haasteita matkalla. Vanha Vaarunvuoren reitti oli oikukas. Jouduimme välillä liukkaiden aikaan nousemaan bussista ja mukamas työntämään autoa. Kerran Kärkisten leveän salmen jäätymisen vuoksi juoksimme osan matkasta jäätä pitkin. Opettajilla olikin tapana sanoa, kun myöhästyimme, että Vespuoliset taas!"

"Erityisesti Heinolan auton rahastaja vainosi minua. Kun täytin 12 vuotta vasta toisen luokan puolivälissä, hän kysyi joka kerta ikääni, eikä meinannut uskoa lastenlipun ostoa."

Rankkaa mutta mukavaa "Tykkäsin oppikoulusta, mutta mikään huippuoppilas en ollut. Olin puolivapaa oppilas, koska äiti oli ainoa huoltajani. Kaikki koulutarvikkeet ja kirjat piti itse ostaa Helanderin kirjakaupasta, eikä koulussa ollut maksutonta ruokailua."

Pirjo ja äiti Helga Ekholm mökin seinustalla

"Ensimmäisellä luokalla alkoi ruotsin ja toisella saksan opiskelu. Kotoa tukea opetukseen en saanut, eivätkä juuri muutkaan kaverit. Muistan miten äiti ihmetteli, kun luin läksyjä radio täysillä huutaen. Se ei haitannut keskittymistä. Beatles oli ensimmäinen suosikkini."


Luokkakuvassa Korpilahden yhteiskoulun II B -luokan oppilaat lukuvuodelta 1963-1964. Putkilahtelaiset kuvassa: ylärivisä vasemmalta toisena Pentti Ikonen, ylhäältä toisessa rivissä vasemmalta toisena Anneli Reina, hänestä seuraavana oikealle Pirjo Ekholm, alarivissä keskellä kuvaamataidon opettaja Helmer Selin.

"Opettajista on erityisesti jäänyt mieleen kuvaamataidon opettaja Helmer Selin ja uskonnon opettaja Hannes Torkki. Kaikki koulun tytöt olivat ihan lääpällään Kristiina Halkolan veljeen, joka opetti fysiikkaa. Kun Käpy selän alla -tähti Kristiina tuli kirkonkylään, se oli tapaus!"

"Koulun käyntiin liittyi linja-auton odottelu tuulessa ja tuiskussa. Korpilahden koulunmäkeä juostiin lujaa, että ehdittiin tunnille ja linja-autoasemalla tai sen baarissa notkuttiin autoa odotellessa. Näkin kaupasta haettiin munkkipossua ja limsaa, mikä taisi olla koko maassa suosituin kouluruoka."

Kouluvaatteista on mieleeni jäänyt maihinnousutakit, Jamekset, jenkkikassit, pitkävartiset Kontio-saappaat ja mustat huopatossut. Kun Jyväskylässä luokalle jääneitä oppilaita tuli meidän kouluumme, kadehdimme hieman heidän pukeutumistaan. Minulle hienouden huippu oli viidennellä luokalla saamani housupuku ja Jyväskylästä ostetut mokkakävelykengät, jotka tietysti olivat huono valinta Putkilahden loskaan. Sisareni Seija, joka oli minua 14 vuotta vanhempi ja työssä koko ajan, lopulta Oslossa, oli minulle tärkeä sponssori."

Keskikoulun jälkeen Pirjo pääsi töihin Tampereelle Saunasäätiön uimahallin asiatytöksi, valinnan hyväksyi tunnettu Kalle Kaihari, säätiön puheenjohtaja. Asunnon eli sohvapaikan tarjosi yliopistossa opiskelevan sisaren perhe. Parin vuoden päästä Pirjo siirtyi Tampellan Tamrockiin, nykyiseen Sandvikiin piirtäjäksi ja toimii nykyisin tuotannonohjaajana. Hän pääsee eläkkeelle ensi vuonna.

ANU LINNANAHDE

[Julkaistu Putkilahden kylälehdessä 10/lokakuu 2013]

Simolan mansikka- ja villisikatila
 
Nuorisoseura
 
Urheiluseura
 
Koulupuistohanke