Galleria Galleria www.putkilahti.net Galleria Galleria
Etusivu Perustietoja Galleria Palvelut Tapahtumat Kyläseura

Keittäjä ja oheiskasvattaja

Kyllikki Ruth aloitti keittäjän työnsä Putkilahden kansakoululla 1960-luvulla ja keitteli maukkaita ruokia reilun kolmekymmentä vuotta. Hän jäi hyvin ansaitulle eläkkeelle parikymmentä vuotta sitten.

– Aloittaessani työt, äitini ompeli minulle työasuksi valkoisen esiliinan sekä valkoisen huivin peittämään hiukseni. Puuvillapusero ja hame sekä myöhemmin pitkät housut olivat työasuni, Kyllikki kertoo.

Alkuvuosina olosuhteet olivat keittäjälle nykymittapuun mukaan haasteelliset. Koulun keittolassa oli ruoan valmistukseen iso puuhella. Hellalla oli aina suuri punainen kattila jossa kiehui vesi, tiskejä varten. Vain kylmä vesi tuli keittolaan. Puilla lämmitettävän leivinuunin lämmittäminen sopivan lämpöiseksi olikin keittäjälle taidonnäyte. Edellisenä päivänä täytyi hakea liiteristä halkoja ja sytykkeitä aamua varten valmiiksi, jotta nopeasti saataisiin uuni lämpöiseksi ja ruoat uuniin.

– Puut noudin kelkalla tai kärryllä ja joskus yläkoulun pojat tulivat auttamaan, Kyllikki muistelee.

– Puilla lämpisi myös ala- ja yläkoulussa olevat pönttöuunit luokissa, joista myös loma-aikoina huolehdin. Suuri muutos kansakoulussa koettiin kun 70-luvulla tuli keskuslämmitys. Kuumaa vettä alkoi tulla hanasta. Samalla saimme isokokoisen sähköhellan ja -uunin keittolaan.

– Ruokalistan suunnittelin viikoksi kerralla, mutta siihen saattoi tulla matkan varrella muutoksia, Kyllikki naurahtaa.

Alkuvuosina listalla oli ainoastaan lusikkaruokia kuten manna- tai makaronivellejä ja marjapuuroja. Niiden nauttimiseen oli lautaset ja lusikat koulun keittolasta. Leipänä oli näkkileipää, vähitellen myös ruisleipää. Kouluruoka koki muutoksen 70-luvulla ja ruoista tuli monipuolisempia. Tilliliha, laatikkoruoat, keitot, perunat ja kastike sekä raasteet tulivat ruokalistoille. Unohtamatta pinaatti- ja verilettuja puolukkahillon kera.

Kyllikin mukaan lettujen paistaminen oli aloitettava varhain aamulla. Lettujen valmistamisessa käytettiin voita ja täysmaitoa. Pinaattilettujen kanssa oli valmiiksi voidellut juusto- tai kinkkuruisleivät. Erilaisia pastaruokia laitettiin 80-luvulla.

Vielä 70-luvulla Putkilahden kansakoulun keittolaan oppilaat joutuivat tuomaan muutaman kilon puolukoita tai vaihtoehtoisesti omenoita talven varalle.

– Kouluruoalle määrätyt määrärahat joskus ylittyivät, josta minullekin silloin huomautettiin, että pysyisin budjetissa, Kyllikki huokaisee.

Oppilasmäärä koulussa alkoi vähentyä 70-luvulla ja sillä oli suuri vaikutus ruoan menekkiin. Koulun keittolaan perunaa saatiin omalta kylältä kuten Koskisesta, Ylätalosta ja muista lähitaloista. Kananmunat, jauhot, lihat, veri, maito ynnä muut elintarvikkeet ostettiin kaupasta. Kylällä oli tuolloin peräti kolme kauppaa. Viimeisinä vuosina elintarvikkeet hankittiin keittolaan Virran kaupasta Ainolta.

Kyllikin mukaan peruna oli erittäin laadukasta. Kouluaterialla oppilas sai itse kuoria perunansa. Eipä silloin kuultukaan ns. ”kumiperunasta” mitään!

– Mielestäni oppilaat olivat tyytyväisiä ruokiin. Joskus jotkut pojat uskalsivat sanoa, että ruoka oli liian suolaista tai että keitossa oli vähemmän lihaa kuin viimeksi. Näin varmaan joskus saattoi ollakin. Oli tärkeää saada palautetta, jotta seuraavan kerran maku olisi ollut kaikkien oppilaiden mieleen, Kyllikki pohtii.

Kolmella vuosikymmenellä keittäjänä häärinyt Kyllikki arvuuttelee minulla oppilaiden suosikkiruokaa kautta aikojen. Arvelen jotakin keittoa. Ei, vaan se oli lihamakaronilaatikko. Suosikkeihin lukeutuivat myös makkarakeitto, veri- ja pinaattiletut. Jälkiruokia ei juurikaan ollut.

Putkilahden kansakoulussa ruoka haettiin keittolasta luokkiin joissa se sitten jaettiin ja nautittiin omalla pulpetilla. Koulussa ei ollut erillistä ruokasalia. Allergisia oppilaita ei Kyllikki muista olleen, mutta diabeetikoita oli siihen aikaan muutamia ja heille oli eri ruokavalio.

– Työtä piisas, kun hoidin keittäjän hommien lisäksi kahden koulun siivouksen siinä sivussa. Onneksi olen ollut melko terve, iloitsee Kyllikki. Minulla oli vakituisena sijaisena Kallion Toini joka riensi avukseni suursiivousten ajaksi tai jos sairastuin.

– Keittäjänä Putkilahden kansakoululla koin olevani oppilaille myös oheiskasvattaja. Moni oppilas piipahtikin keittolassa kertomassa kuulumisiaan tai huoliaan. Tärkeää oli huomioida kaikki oppilaat tasapuolisesti. Minulle jäi pelkästään mukavia muistoja keittäjän hommista sekä kilteistä oppilaista. Vuodet olivat antoisia, kasvamista koko elämänvarrella, toteaa Kyllikki tyytyväisenä.

Seija Lankinen ja Kyllikki Ruth

Varmaan moni meistä Putkilahden koulun entisistä oppilaista muistelee koulun ruokailuhetkiä ja maukkaita aterioita loihtinutta Kyllikkiä hyvillä mielin. Uskon vakaasti, että monelle meistä ruokailut olivat jopa koulupäivän kohokohtia.

TEKSTI: SENJA LANKINEN
KUVA: AINO RIIKONEN

[Julkaistu Putkilahden kylälehdessä 7/heinäkuu 2013]

Simolan mansikka- ja villisikatila
 
Nuorisoseura
 
Urheiluseura
 
Koulupuistohanke