Galleria Galleria www.putkilahti.net Galleria Galleria
Etusivu Perustietoja Galleria Palvelut Tapahtumat Kyläseura

Mitä maalaishiiri oppi Roomanmatkallaan?

Olenko kaupunkilainen (urbanus) vai maalainen (rusticus)? Itse tunnen olevani molempia – kuitenkin niin että painopiste on maalla, jossa tunnen ”tulevani omaksi itsekseni” (Horatius)) ja jonka maisemassa tunnistan ”kotomaamme ystävälliset äidinkasvot” (Aleksis Kivi).

Vetoan roomalaiseen runoilijaan Horatiukseen, joka on ollut keskeinen tutkimus-, opetus- ja suomennoskohteeni: kaupungin ja maaseudun vastakohta kulkee punaisena lankana kautta hänen tuotantonsa. Horatius (65–8 eKr.) oli vaatimatonta syntyperää – vapautetun orjan poika – mutta kohosi runoilijana Caesar Augustuksen ja tämän oikean käden Maecenaan ystäväpiiriin. Maecenas – kaikkien mesenaattien isä – lahjoitti hänelle maatilan, joka sijaitsi sabiinilaisvuoristosta noin 40 kilometriä Roomasta itään. Siitä tuli hänelle toimeentulon lähde ja luovan työn keskus.

Lainaan toisen kirjan kuudetta satiiria, realistista heksametripakinaa, jossa runoilija kuvailee tuntemuksiaan saamansa lahjan johdosta. Hän kiittää ensin vaihdannan ja kanssakäymisen jumalaa, Mercuriusta, lahjasta, luo sitten ”ääninäytteiden” elävöittämän kuvan Rooman levottomasta katuvilinästä ja välittää vielä vastapainoksi ne onnentunteet, jotka isäntä saa kokea maalla oman väkensä parissa.

Lopuksi hän antaa naapuri Cerviuksen tarinoida klassisen faabelin kaupunkilais- ja maalaishiirestä (mus urbanus et mus rusticus). Lukijan on syytä varautua siihen tosiasiaan, että antiikki ei tuntenut kissaa kotiläimenä:

Cerviuskin tarinoi tarinoitaan eukkojen tyyliin.
Jos joku kiittää, kuinka Arellius valtavan suuret
rikkaudet omistaa, näin alkaa kertoa:

”Kerran
hiiripä maalainen sai vieraakseen tutun hiiren
kaupungista, he kun olivat hyvät ystävät vanhat.

Saita ja ärtyvä maalainen avas nyt sydämensä,
kun siten vieraan sai, ilahtui, pani säästelemättä
säästämiään papujaan sekä puikulakauroja pöytään,
kantoi myös rusinoita ja purtuja läskejä joukkoon:
vieraan nyrpeyden koki voittaa tarjoamalla
herkkuja, vaan tämä ei edes viitsinyt koskea ruokiin.
Halpaa spelttiä vain söi pahnoillaan talon herra,
kun paremmat sapuskat siten vieraallensa se jätti.

Vihdoin vieras lausui näin: ’Miks näin elämääsi,
ystävä, harjanteella sä vietät vaatimatonta.
Vaihda kaupunkiin tämä villinä versova luonto!
Lähde matkaan siis! On kaikkien maan asukkaiden
kuoltava, kenkään ei voi välttää kohtaloansa –
jos iso on tahi pieni – ja siis elele mukavasti,
niin kauan kuin voit, sekä vain elämästäsi nauti
muistaen sen, miten on elämäs lyhyt.’ Kun tämän kuuli,
taipui maalainen: heti hyppäsi pois kolostansa.

Ystävät aikoivat toki Roomaan joutua yöksi,
sitten vain livahtaa ali muurin. Kuu oli puolet
kiertänyt yöradastaan, kun kumppani kumpikin saapui
rikkaaseen palatsiin: helakasti purppurapeite
peittää vuoteen norsunluun pitopöytien luona.
Paljon ruokia myös oli jäänyt eilisen päivän
loistavien pitojen, koritkin oli herkkuja täynnä.

Hiiripä pitkäkseen asettaa nyt purppuran päälle
vieraan maalaisen, isännän hyvän lailla se johtaa
jatkoa tarjoilun sekä orjan toimia hoitaa,
vieläpä kielellään joka ruokaakin ’esimaistaa’.

Vieras loikoillen osan vaihtumisesta jo nautti,
kuin pitovieras käyttäytyi, kun äkkiä paukkui
puoliskot ovien, putos pieluksilta jo hiiret.
Kumpikin kiitää nyt läpi huoneen, kauhu kun yltyy,
ryntää sinne ja tänne, jo kaikui korkea halli
koirien haukunnasta. ’Ei moinen käy meno mulle’,
virkkoi maalainen, ’näkemiin: kolo mulle ja metsä
riittävän turvan tuovat, ja herne on riittävä ruoka.’ ”

(suomentanut Teivas Oksala)

Entä kuinka hiiriystävämme suhtautuivat antiikin filosofisiin koulukuntiin, Epikurokseen ja Stoaan? Mus urbanus oli epäilemättä aito epikurolainen ja sellaisena säilyi, mutta mus rusticus saattoi kaupunkikokemuksensa jälkeen tulla hyvinkin ”tiukkapipoiseksi” Stoan kannattajaksi.


Kaiken kaikkiaan eli in summa. Hiiret kannattaa ottaa vakavasti. Tämän sai jälleen kerran tuta yksi nuorista perheistämme käydessään äsken aloittamassa kesäkautta Ihalahdessa (ohessa Tauri-poikani piirros hiiriystävistämme).

T E I V A S   O K S A L A

[Julkaistu Putkilahden kylälehdessä 6/kesäkuu 2013]

Simolan mansikka- ja villisikatila
 
Nuorisoseura
 
Urheiluseura
 
Koulupuistohanke