Galleria Galleria www.putkilahti.net Galleria Galleria
Etusivu Perustietoja Galleria Palvelut Tapahtumat Kyläseura

Paavin kanssa samassa sängyssä

POHJOIS-ITALIA, HUHTIKUUN ALKU 2005.

Kirkonkellot kumahtelevat juuri kuolleen paavi Johannes Paavali II:n muistoksi.

Olimme saapuneet 1500 metrin korkeudella sijaitsevaan Madonna di Campiglion kylään tehdäksemme hiihtovaelluksen. Majat eli rifugiot aukeavat huhtikuun alussa. Hiihtovaellus on mahdollista vain niin kauan kuin lunta on jäljellä riittävästi. Matkamme opas, hotellinomistaja Kari Biaudet tarttui rattiin ja ajelimme mutkaisia vuoristoteitä pitkin Passo del Tonale-nimiseen kylään. Sieltä lähdimme nousemaan kohti Adamellon jäätikköä. Ensin gondolihissillä, sitten tuolihissillä ja lopuksi kapulahissillä. Kun käsi irtosi kapulasta, olimme 3000 metrin korkeudessa Cima Presena -nimisen vuorenhuipun vieressä.

Laskeuduimme 2450 metrissä sijaitsevaan Rifugio Mandròniin yöksi. Alaspäin mentiin auraamalla, siksak-tyyliin. Lunta oli vähän ja sukset kolisivat kiviin. Aurakäännöksen tekeminen jyrkässä rinteessä oli hankalaa. Jos tasapaino petti, piti heti kaikin voimin kaapata kiinni kivistä tai lumimöykyistä, ettei joutuisi hallitsemattomaan liukuun jyrkkää rinnettä alas.

Olimme perillä hyvissä ajoin ennen pimeää.

Alppimajasta vaeltaja saa aina ruokaa, juomaa, patjan ja viltin. Majoitustiloissa ei yleensä ole lämmitystä, mutta alakerran yhteisessä tilassa on iso uuni, jonka päällä voi kuivata vaatteita. Eteisessä on monoja varten lokerikot ja suuri sandaalivarasto, josta jokainen vieras voi valita itselleen jalkineet. Ruoka on hyvää ja edullista. Illalla isäntäpari tarjoili meille Italialaista hedelmäviinaa grabbaa. Pelasimme baarissa korttia ja hauskaa oli.

Majoissa on perinteisesti ollut naisille oma makuusali ja miehille oma. Viime vuosina väliseiniä on rakennettu ahkerasti ja pienempiäkin huoneita alkaa olla tarjolla. Me viritimme makuupussimme kaikki samaan huoneeseen.

Aamupala oli vaatimaton, kahvia tai teetä, leipää ja marmeladia. Pihalla kiinnitimme nousukarvat suksien pohjaan ja monen tunnin nousu kohti huippua alkoi. Aurinko paistoi ja vuoret olivat upeimmillaan.

Rifugio Lobbia Alta

Lumen peittämä parakki

Jyrkkään rinteeseen rakennettu Lobbia Alta oli remontissa. Tiesimme sen etukäteen, mutta lumen sisällä kyyhöttävän tilapäisen parakin vähäiset mukavuudet olivat silti yllätys. Eteisessä oli suuri muovisaavi. Siinä sulatettiin lumesta vettä. Tilat olivat ahtaat ja jääkylmät. Suihkusta ei ollut edes kuvaa missään. Päätimme viipyä vain yhden yön.

Puolalainen Karel Jòzef Wojtyla oli nuorena ollut innokas laskettelija.

Tyttöystäväkin hänellä tiettävästi oli, mutta pappisvihkimyksen jälkeen alkoi selibaatti. Kirkollinen ura johti vakaasti ylöspäin. Lopulta valkea savu pöllähti Vatikaanin Sikstuksen kappelista ja hänestä tuli Paavi Johannes Paavali II.

Aamiaisella kuulimme, että pian olisi messu Paavin muistoksi. Parakin vieressä oli muistolaatta, jonka mukaan Johannes Paavali oli heinäkuussa 1984 käynyt vuorella ja yöpynyt täällä. Italian silloisella presidentillä Sandro Pertinillä ja Paavilla oli ollut leikkimielinen laskettelukisakin. Lobbia Altan erään huoneen ovessa on lappu, joka kertoo Paavin yöpymisestä. Meidänkin porukkamme on ollut Paavin kanssa samassa sängyssä, tosin kaikki eri aikaan…

Muistomessu

Pian alkoi roottorin lätke kuulua ja vuorelle saapui monta helikopterillista ihmisiä. TV -kuvaaja ahkeroi ja liukasteli kaupunkilaiskengissään. Messu oli yksinkertainen ja koruton tilaisuus. Helikopteri vei kirkkoherran siunaaman kynttilän läheisen vuoren huipulle, joka on nimetty Johannes Paavali II:n mukaan. Messun jälkeen nautimme yhdessä karitsapaistia viinin kera. Mieleenpainuva kokemus, vaikka aterioimmekin päällysvaatteet päällä.

Kohti kanuunaa

Aterian jälkeen kipusimme katsomaan vanhaa kanuunaa.

Kari Biaudet ja Tapani Itäranta

Italian ja Itävallan sodan aikana 1915 -18 Italian armeijan alppijääkärit raahasivat 6000 kiloa painavan kanuunan Cresta Crocen huipulle, 3276 metrin korkeuteen. Siellä tämä pelottava sota-ase, lempinimeltään Virtahepo, sojottaa kohti Itävaltaa, ainutlaatuisena muistomerkkinä kenraalien neroudesta.

Seuraavana oli vuorossa retken huipennus. Sujautimme nousukarvat reppuun, naksautimme monot kiinni siteisiin ja laskettelimme korkkaamattomassa lumessa omat kiemuramme vuoren kylkeen. Matka jatkui alas Rifugio Mandròneen, jossa yövyimme.

Vaeltajat kiemuroineen

Kuva Jouko Hellsten

Seuraavana aamuna kiipesimme majalta 2450 metristä 3000:een metriin. Harjanteella otimme nousukarvat pois suksista ja laskettelimme gondolihissille 1800 metriin. Siellä suurin osa meistä antoi monojen aiheuttamille hiertymille periksi ja köröttelimme loppumatkan hissillä alas.

Tultuamme hotelli Hubertukseen Madonna di Campiglion keskustaan, emäntä tarjosi meille oitis virkistävää grabbaa. Hän kertoi, että olimme edellisenä iltana olleet Italian yleisradioyhtiön RAI:n televisiouutisissa. Emäntä oli ylpeä siitä, että hänen vieraansa näkyivät televisiossa.

Lehtijuttu

Illalla läksimme aterialle läheiseen ravintolaan. Ravintolassa meidät kiidätettiin heti parhaaseen pöytään. Meille tuotiin pari sanomalehteä, joissa oli uutisjutut Paavin muistomessusta. Suomalaisia hiihtovaeltajia oli tekstin mukaan ollut mukana peräti 15 kappaletta, joten kai me sitten kukin melkein kahta vastaamme.

Elämä on joskus aika kummallista. Olimme pyrkineet irtautumaan töistämme ja pakenemaan syrjäisen erämaan rauhaan. Sattumalta meistä tuli pienen hetken ajaksi italialaisen vuoristokylän superjulkkuja.

TAPANI ITÄRANTA
VALOKUVAT: TAPANI ITÄRANNAN ARKISTO

[Julkaistu Putkilahden kylälehdessä 5/toukokuu 2013]

Simolan mansikka- ja villisikatila
 
Nuorisoseura
 
Urheiluseura
 
Koulupuistohanke