Galleria Galleria www.putkilahti.net Galleria Galleria
Etusivu Perustietoja Galleria Palvelut Tapahtumat Kyläseura

Joulutarina

Muistan hyvin Nobel-kirjailijamme Frans Emil Sillanpään 1950-luvulla jouluaattoina radiossa esittämät joulupakinat, ”saarnat”, joita radioitiin vuosina 1945-1963, ja sen jälkeenkin uusintoina näihin päiviin asti. Pakinoissaan ”Taata” kuvaili lapsuutensa joulunviettoa. Toinen muistamani jouluaaton radio-ohjelma oli Oulun Tiernapoikien laulunäytelmä. Olen sen verran vanha ”gubbe”, että joulusta puhuttaessa mieli palaa usein lapsuuteen Putkilahdessa 1950-luvun loppupuolella.

Silloin Putkilahdessa oli neljä kauppaa. Kukin niistä avasi joulun näyteikkunansa itsenäisyyspäivän jälkeen. Samalla kauppojen ovenpieliin ilmestyi valaistu joulukuusi. Koulua käytiin tuolloin myös lauantaisin. Näyteikkunoita voitiin ihailla koulupäivien jälkeen ja erityisesti sunnuntai-iltapäivisin, kun päivä oli jo hämärtynyt. Jouluisessa kirkkaasti valaistussa näyteikkunassa pikkupojan silmiin osuivat ensimmäisenä halutuimmat joululahjat, esim. nallipyssy, Mustapekka-pelikortit, tähtisadetikut, taskulamppu, ksylofoni, DDR:ssä tehdyt mekaaniset lelut.

Esimerkkeinä Itä-Saksan eli DDR:n valmistamista sympaattisista leluista olivat läkkipellistä tehdyt vieterivetoiset kananpojat, linnut, sammakot, jne. Ne oli pakattu arkisen harmaaseen pahvirasiaan, ja lelut toimivat ainakin loppiaiseen asti. Meillä kotona ei tullut lahjaksi sotaleluja, ainut poikkeus taisi olla kerran 1950-luvun lopulla, kun joulupukki toi varmaankin DDR:ssä tehdyn pienehkön vihreäksi maalatun kenttätykin, jossa oli nallipyssy. Siihen aikaan maalaistaloihin pääsi hiiriä sisälle pakkasta pakoon. Muistan, kun me lapset olimme joulunpyhinä isämme kanssa polvillamme keittiössä ja tulitimme tiskipöydän alla muka olevia hiiriä.

Eräänä jouluaattona 1950/1960-lukujen vaihteessa meillä kävi kaksi joulupukkia. Varsinaisen joulupukin käynnin jälkeen pari tuntia myöhemmin tuli toinen joulupukki, tunnistin sen naapurin mieheksi. Pukki tunsi meidät lapset nimiltä.

Tilanne oli outo ja kummallinen. Kun piti noloissaan pakoilla joulukuusen takaa kamariin, oli vaikea vastata pukin kysymykseen ”mihin se Risto nyt kipittää?”. Pukki jätti lahjaksi pussillisen maukkaita jouluomenia.

Joulun alla minulla on usein pientä stressiä joululahjojen hankinnassa, hankinta tuppaa aina jäämään viime tinkaan. Eräs Helsingissä asunut, jo edesmennyt työkaverini kertoi parikin kertaa, että joululahjojen hankinta ei ole hänelle minkäänlainen stressin paikka. Hän hankkii joululahjat vasta jouluaattona mm. siksi, että alennusmyynnit ovat silloin jo alkaneet, kaupoissa ei ole ruuhkaa, myyjillä on aikaa palvella. Kun hän ostaa avovaimolleen lahjaksi esim. yöpaidan valinta on helppo, on valittava joku esillä olevista, koska naapurikauppaan ei enää ehdi ennen sen sulkemista.

Muistini mukaan Putkilahden kansakoulun 1950-luvun lopun kuusijuhlat järjestettiin päivän jo hämärryttyä iltapäivällä noin klo 3-4 aikaan. Kuusijuhlaan tultiin kävellen ja kauempaa hevosilla aisakellojen kilkatessa. Ohjakset kierrettiin pihapuun ympärille ja hevoselle laitettiin heiniä eteen. Piha oli jo hämärän peitossa, koulun ikkunoista loisti kirkas valo. Kuusijuhlan ohjelmia oli harjoiteltu hyvissä ajoin jo marraskuusta alkaen. Muistan, että olin aluksi mukana jossain tonttujen piirileikissä. Koska jo silloin olin kömpelö sain opettajalta staattisemman roolin toiseen kuusijuhlan ohjelmanumeroon, esitin tonttunäytelmässä tonttua, joka siivoaa varsiluudalla lattiaa, oli siinä roolissa vuorosanojakin. Ainakin jonain vuonna kuusijuhlassa kaikki oppilaat saivat saman joululahjan, jouluisessa paperipussissa olleen pikkupullan, piparin ja jouluomenan. Ulkomainen jouluomena oli silloin suurta herkkua. Nykyisin ulkomaisia omenia saa kaupasta ympäri vuotta. Vielä 1980-luvulla, ennen Suomen liittymistä EFTA:aan esim. ulkomaisten omenien tulo kauppoihin oli tarkkaan säädelty, niitä sai myydä vasta tiettynä, vuosittain sovittuna marras / joulukuun vaihteen lauantaina. Työpaikassani Keskossa tuo joulua enteilevä ”omenalauantai” oli poikkeuksellisesti työpäivä. Tuontisääntelyn avulla turvattiin kotimaista tuotantoa.

Monissa Euroopan maissa jouluaatto on normaali työpäivä. Työpäivän jälkeen syödään jouluateria ja sen jälkeen lähdetään ravintolaan viettämään jouluaattoiltaa. Sama tapa on levinnyt pikkuhiljaa Suomeenkin, esim. Helsingissä yhä useampi pubi tai pizza-ravintola ja myös laadukkaampi ravintola on auki jouluaattoiltana myöhään ja myös joulupäivänä. Anniskelupaikat eivät olisi avoinna, ellei asiakkaita riittäisi. Parin viime vuoden aikana on muutama Helsingin ruokakauppa laajentanut aukioloaikaansa, ovat auki 24 tuntia vuorokaudessa vuoden jokaisena päivänä. Ne ovat sentään kiinni jouluyönä. Suomen suurimmalla tietotekniikan ja kodinkoneiden verkkokaupalla on Helsingissä äskettäin avattu suuri kivijalkamyymälä, joka on auki 24 tuntia vuorokaudessa vuoden jokaisena päivänä, myös jouluna. Juhlapyhien aukioloa he perustelevat sillä, että juhlapyhinä ihmiset ovat kotona ja esim. jouluaattona hajonnut kahvinkeitin saattaisi pilata joulutunnelman. Tuossa myymälässä on kätevä piipahtaa jouluyönä hankkimassa uusi kahvinkeitin ja samalla esim. vaihtaa pukilta tullut vääränlainen tietotekniikkalahja, tai ostaa pukilta saamatta jäänyt lahja. Olen sen verran vanhanaikainen, että minusta olisi vierasta kipaista tietokonekauppaan yöllä jouluaaton vaihduttua joulupäiväksi.

Helsingin kauppahalleista Hakaniemen halli on suurin. Oman seurakuntani Helsingin Kallion kirkolta hallille on vajaa puoli kilometriä. Jo vuosia jatkunut perinne on, että Kallion kirkkoherra käy varhain jouluaattoaamuna pitämässä aattohartauden hallissa, hartaus radioidaan Radio Suomen paikallisella kanavalla.

Hartauden jälkeen hallimyyjät valmistautuvat aaton ruuhkaan syömällä yhdessä lautasellisen riisipuuroa. Jouluaatto on vuoden ruuhkaisin päivä hallissa. Mukana ruuhkassa olleena olen nähnyt, kun Helsingin hienot rouvat ja herrat ostavat jouluherkkuja, esim. 50 grammaa tätä ja 100 grammaa tuota.

Jouluaaton hartaus on kirkkovuoden ehdottomasti suosituin kirkollinen tilaisuus. Kokemukseni mukaan ainakin Kallion kirkko on silloin täynnä väkeä. Parin sadan metrin päässä kirkosta on turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskus. Aattohartauden kolehti kerätään heidän hyväkseen. Kun kolehdista puhutaan, alttarille tuodaan pärekorillinen villasukkia ja -lapasia, jotka viedään heille seurakunnan joululahjana aattohartauden jälkeen.

Hyvää Joulua kaikille Kylälehden lukijoille!

RISTO PERTTULA

[Julkaistu Putkilahden kylälehdessä 12/joulukuu 2012]

Simolan mansikka- ja villisikatila
 
Nuorisoseura
 
Urheiluseura
 
Koulupuistohanke