Galleria Galleria www.putkilahti.net Galleria Galleria
Etusivu Perustietoja Galleria Palvelut Tapahtumat Kyläseura

Maalaispapin ajatelmia

Olen saanut opetella papin ja aluekappalaisen työtä täällä Korpilahdella aikalailla tasan puolitoista vuotta. Aluksi tarkastelin ja kuulostelin ympäristöä sekä ihmisiä äitiyslomalta käsin. Tällöin haave maalle muuttamisesta alkoi konkretisoitua ”halutaan ostaa” -ilmoituksin. Veimme eri puolille kylää ilmoitustauluille ilmoituksia, jossa kerroimme halustamme muuttaa maalle ja toivoimme saavamme tarjouksia myytävistä kohteista.

Olimmehan juuri sellainen perhe, joka maaseutututkimustenkin mukaan olisi potentiaalinen maallemuuttaja: autoileva ”nuoriperhe” kaupungista etsimässä kotia rauhalliselta maaseudulta, jossa lähistöllä olisi kyläkoulu ja kauppa. Odotuksemme olivat korkealla. Ajelimme pitkin poikin Korpilahtea ja katsastelimme kyliä. Niinpä tiemme vei myös Putkilahteen sekä tietysti Virran puotiin jäätelön ostoon.

Kauniit maisemat ja mutkaiset tiet, maalaistalojen pihapiirit ja veden välke – ne jäivät ensimuistoina mieleen Putkilahdesta.

Ilmoitus niitattiin tietysti ilmoitustaululle.

Tällä hetkellä kuitenkin rakennamme pesäämme tänne kirkonkylälle. Vielä ei sittenkään ollut aika muuttaa syvemmälle maalle. Olen saanut tutustua kirkonkylän lähikyliin ja siis Putkilahteenkin teidän ihmisten kautta sekä talvella kokoontuessamme kinkereille Könnöön.

Mielen pohjukassa on kuitenkin ajatus: mitä seurakunta voisi tehdä vielä enemmän ollakseen maaseudun tukena? Toisaalta tiedostan sen, että seurakuntamme työntekijöiden resurssit ovat rajalliset, mutta silti jotain kaipaisin. Näiden kahden asian välimaastossa taiteileminen vaatii ensisijaisesti paneutumista kunkin kylän erityispiirteisiin, historiaan ja toimintamalleihin. Ja siinä riittää tutkimista pitkäksikin aikaa!

On kuitenkin todellisuutta, että maatalouden nopea rakennemuutos, tilojen lukumäärän väheneminen ja tilakoon kasvaminen sekä muuttoliike ovat huomattavalla tavalla muokanneet maaseudun kehittymisedellytyksiä. Kun miettii Korpilahden pikkukyliä ja kirkonkylääkin, uskoisin, että meillä on hyvät mahdollisuudet kehittyä positiiviseen suuntaan. Jyväskylä on lähellä, josta varmasti perheitä olisi halukkaita muuttamaan maalle. Silti voi käydä kaupungissa töissä, matka ei ole mahdoton, mutta auto välttämätön. Ja kun miettii vielä Putkilahtea: onhan sentään päällystetty tie!

Usein maalle muuttanut perhe kokee kuitenkin yksinäisyyttä, varsinkin jos he eivät tunne entuudestaan ketään paikkakunnalta. Silloin naapurin lämmin leipä (tai edes tervehdys) tervetulotoivotuksena on kullanarvoinen asia! Jokainen kaipaa hyväksyntää ja tunnun siitä, että on tervetullut. Maalle muuttamisen esteeksi onkin perheillä noussut se, että on kokenut ulkopuolisuutta tai ympäristön epäluuloisuutta. Näiden muuttajien ajatusten tiedostamisessa ja huomioimisessa myös seurakunta voisi olla ajan hermolla.

Ajattelen, että seurakunnalla voisi olla myös jotain annettavaa maaseutuyrittäjän arkeen.

Maatila on perinteisesti ollut pariskunnan yhteisyritys. Puolisot ovat toinen toiselleen elinkumppaneita, mutta myös yhdessä yrittäjiä. Tämä tuo oman mutkansa ja haasteensa parisuhteeseen ja sen hoitoon. Onko myös niin, että sukupolvenvaihdos ei aina käy kivuitta? Voisiko tulevaisuudessa nähdä vaikkapa Mutasen leirikeskuksessa seurakunnan järjestämän maataloustuottajille tarkoitetun perheleirin, jossa yhdessä saataisiin kokea iloa, tukea ja yhteistä ymmärrystä? Entä voisiko kylvöä siunata kun kerta satoakin juhlitaan?

Joskus aikoinaan Mutasen pappila on ollut varsin tärkeä paikka, puhumattakaan rukoushuoneesta. Kylän tuntumassa on ollut oma pappi ja oma kappeli. Nyt pappi on kirkonkylällä ja taistelua käydään Mutasen leirikeskuksesta sekä sen pihapiirin kappelista. Tässä Korpilahden alueseurakunta ainakin on maaseudun ihmisen puolella; Mutanen on arvokas historialtaan ja se tulee Jyväskylän seurakunnan säilyttää. Mutta voisiko pappi näkyä useamminkin Putkilahdella kuin kerran vuodessa kinkereillä? Olisiko jokin paikka, mistä voisi tulla papin kantapöytä silloin tällöin, johon kyläläisen olisi vaikka kauppareissulla helppo tulla ja istahtaa? Jutella päivän kuulumisia.

Seurakunta voisi olla mukana siellä, missä kylän ihmiset muutenkin ovat. Kuten esimerkiksi kesätapahtumissa ja joulun riennoissa. Olen jo saanutkin kutsuja eri puolille kyliä näihin tilaisuuksiin, ja olen niistä iloinnut. Yhteistyössä on voimaa! Aina ei tarvitse olla erikseen seurakunnan kirkkohetkeä, vaan seurakuntahan voisi olla pienellä osuudellaan mukana siellä, missä jo tapahtuu.

Kirkon ja seurakunnan näkökulmasta eräs merkittävä seikka maaseudulla vielä on. Ihmisellä on kaipaus maahan, luontosuhteeseen, toiseen ihmiseen ja Jumalaan. Tuo kaipaus saa ihmisen liikkeelle, ja siihen kaipaukseen me saamme täällä maalla vastata. Viljelemme ja varjelemme maata ja hiljaisuutta. Luonnossa koemme pyhyyttä, orastavassa maassa on toivo. Missä koskaan on enemmän luotettu Jumalan luomisvoimaan ja hyvyyteen kuin maaseudulla?

Nauttikaamme siis Jumalan hyvyydestä tänäkin kesänä luonnossa sekä kohtaamisissa toisten ihmisten kanssa! Siunattua kesää Sinulle,

MARJUT HAAPAKANGAS
KORPILAHDEN ALUEKAPPALAINEN

[Julkaistu Putkilahden kylälehdessä 6/kesäkuu 2012]

Simolan mansikka- ja villisikatila
 
Nuorisoseura
 
Urheiluseura
 
Koulupuistohanke