Galleria Galleria www.putkilahti.net Galleria Galleria
Etusivu Perustietoja Galleria Palvelut Tapahtumat Kyläseura

Ei Kekki-renki koskaan työssään hikoillut, mutta sen sijaan kovasti syödessään

Suunnilleen näin kirjoitti parikymppinen Akseli Gallen-Kallela Kärkisten torpan renkiä esittävän maalauksensa taustapuolelle vuonna 1886. Nuori Akseli oli juuri palannut toiselta opintomatkaltaan Pariisista ja oli ilmeisesti sen verran sekaisin suuren maailman menosta, että hakeutui oitis tervehenkisten, juurevien kansanmiesten ja -naisten pariin kotimaan korpeen... tarkemmin Korpilahden Kärkisiin.

On helppo ymmärtää taiteilijan viehtymys Kärkisten maisemiin - luonnokaunis ja kumpuilevan moni-ilmeinen, peltojen, niemien ja lahtien labyrintti. Vaikka päärakennuksen sijaintia lukuunottamatta kaikki rakennettu on muuttunut, on maasto kutakuinkin vuoden 1886 - Akselin ensimmäisen Korpilahdella käynnin aikaisessa kuosissa. (Maankohoaminen 6,5 mm/vuodessa on laskenut veden pintaa n. 80 cm ja lisännyt avaruutta entisestään). 125 vuotta sitten korkeat luhti- ja muut aitat reunustivat pihapiiriä, jonka keskellä olivat pirtti, navetta ja lähdekaivo, peltojen laskiessa ympärillä Päijänteen rantaan. Akseli asui kesän 1886 yhdessä pihaa reunustaneista aitoista, josta oli hyvä näkymä järvelle.

“Se oli ihana kesä, jolloin uudistin tuttavuutta heimoni kanssa ja sieluni oli yhtä eheä kuin männyntaimi hiekkaharjanteella, jota ympäröi peninkulmia laajat järvet”.

”Sunnuntaisin ja usein muulloinkin mentiin yhdessä uimaan ja oltiin siellä kuin najaadit, nymfit ja bakkantit, mutta kaukana sieltä olivat satyyrien irvihampaat. Sain elää sellaista heti Pariisista tullessani. Illat vietettiin luhdin parvella tuoreilla koivunlehdillä maaten ja jutellen satuja, oikeita satuja”.

”Kekki niminen renki asui Kärkisten torpassa Korpilahdella. Oli ennen ollut ruoskijana valtion virkamies ja nyt isäntänsä uskollinen palvelija ja juomatoveri kun korpiviinaa maistettiin. Ei koskaan työssä hikoillut vaan kovasti syödessä”.

Kärkisten isäntä Kyösti Sinivuori pojanpoikinen Gallenin aikaisen vilja-aitan rappusella. Taustalla päärakennus ...

... jonka haikukiukaan ääressä hehkeä piika paistaa muikkuja ja ruisleipää taiteilijalle malliksi ja muutenkin.

Aitan alkuperäinen punamultapinta on hämmästyttävän hyvin kestänyt sään- ja ajan hammasta.

Akseli Gallen-Kallelan elinikäinen motto:
Kaikki tai ei mitään. Ensimmäinen tai viimeinen.

Alla osa Akseli Gallen-Kallelan Kärkisissä kesän 1886 aikana maalaamista teoksista joiden lisäksi on joukko mm. maisemamaalauksia. Muina kansanomaisina malleina ovat esiintyneet ainakin ennustajaeukko Kettu-Leena ja tarinaniskijä Juho Riimanni.

Kylälehden kansikuvassa käydään silmäpeliä eloisan taiteilijan ja viehättävän kyökkipiian Heta Mutasen välillä.

Mikä on ollut maailmanmies Akselin luhdin parven koivupedillä satuja sepitellä ja uimarannassa polskia. Vielä vanhoilla päivillään oli arvostettu taiteilija muistellut kaihoten kesäänsä Heinosniemessä ja kisailujaan paikkakuntalaisnuorten kanssa.

Akseli kävi Korpilahdella neljä kertaa; Kärkisissä 1886, Mutasen pappilassa 1893, uudelleen Heinosniemessä 1910-luvun lopulla ja Kovalassa 1928 - kolme vuotta ennen kuolemaansa.

Kärkisten nykyisen isännän Kyösti Sinivuoren isoisä, pitäjänneuvos Evert Lepola tapasi taiteilijan henkilökohtaisesti Härkälahden Kovalassa vuonna 1928. Siellä hän oli kahvipöydässä kuullut värikkäitä kertomuksia Afrikan matkasta, tosin rauhallisemmassa tempossa kuin taiteilijan nuoruuden päivinä. Nuori Akseli oli näet aikanaan ollut Evert Lepolan vanhempien häissäkin tanssittamassa paikallisia kaunottaria tuohivirsuissaan ja tuohituppi vyöllään.

Ystävyys-niminen teos oli kateissa toista sataa vuotta ja siinä kukkoa marjoilla ruokkiva pikkutyttö on jäänyt tunnistamatta.

Huutolaispoika Suliini, äpärälapsi, oli Akselin mukaan ”erittäin lahjakas, teräväsuinen, iloinen ja ystävällinen, myös hyvän soitto- ja kieliaistin omaava poika”.

Eksynyt, alunperin Salasynnyttäjä. Nuoren AGK:n sosiaalipoliittinen kannanotto.

Kärkisten talon pihaa reunustaneita aittoja, taustalla Päijänteeseen viettävä pelto.

Monessa mukana ollut Kekki-renki.

Kansantyyppejä; Käsikivellä jauhaja.

TEKSTI JA KUVAT: AKSELI GALLEN-KALLELA JA HANNU HURSKAINEN

Lähteet: Akseli Gallen-Kallelan taidetta, Onni Okkonen, 1936
Akseli G-K, Elämänkerrallinen rapsodia, Timo Martin, 1984
Minä palaan jalanjäljilleni, Janne Gallen-Kallela-Siren, 2002
Korpilahti-lehti, 1986

[Julkaistu Putkilahden kylälehdessä 8/elokuu 2011]

Simolan mansikka- ja villisikatila
 
Nuorisoseura
 
Urheiluseura
 
Koulupuistohanke