Galleria Galleria www.putkilahti.net Galleria Galleria
Etusivu Perustietoja Galleria Palvelut Tapahtumat Kyläseura

Laatokan rannalta Putkilahteen

Ensimmäinen muistoni Putkilahdesta on kun meidät oli majoitettu koululle. Siellä muistan kysyneeni äidiltä, että miksi me täällä lattialla nukutaan, eikö meillä ole kotia? Silloin elettiin ehkä vuotta 1944 tai -45. Meitä oli äiti ja viisi lasta, isä oli vielä sodassa. Nuorin, pikkuveli oli kuollut Jyväskylän asemalla 2-3 kk. ikäisenä.

Koululta meidät sijoitettiin asumaan Heikkilään ja siellä ollessamme syntyi Kirsti-sisko.

Seuraava asuntomme oli Peuhan talossa. Siellä syntyi Pekka-veli. Asunto oli tosi pieni isolle perheelle. Siellä muistan saaneeni ensimmäisen kerran isältä piiskaa, kun olin ottanut omenan talon puusta. Sisareni Raili oli sairaana ja ajattelin antaa omenan hänelle, mutta talon Iida näki ja kanteli isälle ja taidettiin saada jokainen piiskaa. En kyllä sen jälkeen omeniin koskenut.

Peuhassa oli iso sauna ja meitä oli siellä aina monta yhtä aikaa saunomassa. Onpa sellainenkin jäänyt mieleeni, kun talon piika oli vieressäni saunan lauteilla löylyssä ja hän puhalsi kuumaa höyryä käsivarteeni – ja sekös poltti!

Peuhassa ollessamme minä aloitin koulunkäyntini Putkilahden kansakoulussa.

Peuhasta muutettiin sitten Nikkilään. Isä oli vuokrannut talon kaikkineen ja siellä asuimme neljä vuotta. Nikkilässä perheemme kasvoi taas, kun Erkki-veli syntyi. Työtä siinä talossa oli paljon, mutta oli myös kaikkea tarpeellista isolle perheelle, kun oli omasta takaa maitoa, lihaa, kananmunia ja viljaakin, että sai leipoa leipää. Olin aika pieni vielä silloin enkä joutunut paljoa töihin, paitsi Erkkiä minun piti hoitaa ja nukuttaa. Raili-siskoni sen sijaan joutui lypsämään lehmät aina aamuisin ennen kouluun lähtöään. Valittamista en kyllä koskaan kuullut hänen suustaan. Äidillä riitti puuhaa ison perheen ruokkimisessa ja talouden hoidossa. Piirakoita meillä tehtiin joka lauantai. Olipa talviaikana vielä vieras mieskin syömässä, kun oli metsätöissä ja piti meillä kortteeria.

Jermorannat perhekuvassa

Nikkilästä muutettiin sitten Mäkelä-nimiseen taloon, jonka isä osti. Jonkun vuoden siinä asuttuamme isä osti Riihilahdesta tontin Päijänteen rannalta. Sinne sitten rakennettiin talo, jossa perheemme asui ja viimeksi äiti ja isä kaksistaan. Äitini kuoli lyhyen sairauden jälkeen 74 -vuotiaana 1986. Isä asui kaksi vuotta yksistään, kunnes tapasi karjalaisen lesken ja avioitui hänen kanssaan. Isä eli Huittisissa vielä useita vuosia kunnes hänenkin matkansa päättyi vuonna 1997. Kuollessaan isä oli 87-vuotias.

Sisaruksistani kaksi, Raili ja Juhani ovat jo kuolleet. Maire-siskoni asuu Suolahdessa ja Kirsti Ruotsissa. Veljistäni Lauri asuu Helsingin puolessa, Pekka Laukaassa, Erkki Vääksyssä ja minä, Kaarina, asun Toivakassa.

KAARINA WALDÉN OS. JERMORANTA

[Julkaistu Putkilahden kylälehdessä 4/huhtikuu 2011]

Simolan mansikka- ja villisikatila
 
Nuorisoseura
 
Urheiluseura
 
Koulupuistohanke