Galleria Galleria www.putkilahti.net Galleria Galleria
Etusivu Perustietoja Galleria Palvelut Tapahtumat Kyläseura

Ylipäällikön päiväkäsky 14.3.1940

Mannerheimin sodanaikaiset päiväkäskyt eivät olleet käskyjä sanan kirjaimellisessa mielessä, vaan julkilausumia, joiden tarkoituksena oli vaikuttaa totaalista sotaa käyvän kansakunnan moraaliin. Hän ei laatinut niitä itse eikä yksin, vaan hän tunsi avustajansa ja nämä tunsivat hänet, tiesivät, mitä hän tahtoi. Mannerheim antoi idean, määräsi suunnan ja tyylin taitajana vastasi pyramidin huipusta.

Marsalkka Mannerheim

Monille teksteille on ominaista ”käskynomainen lyhytsanaisuus” eli imperatoria brevitas, kuten antiikin aikana sanottiin. Teho on valtava, kun Mannerheim 24.12.1939 tekee koruttomasti kunniaa kolmelle lotalle, jotka olivat kaatuneet vartiopaikoilleen. Koska marsalkan julkisesta kielenkäytöstä puuttuu asenteellinen käskevyys, sanat putoilevat kohdalleen persoonallisuuden voimalla. Tätä ominaisuutta luonnehtisin sanoilla imperatoria gravitas, ”ylipäällikön arvolle sopiva painokkuus”. Antiikin kreikkalaiset käyttivät siitä nimitystä ethos.

Kun raskas mutta välttämätön rauha oli solmittu 13.3.1940, ylipäällikön oli saatava voittamaton armeija ja taipumaton kansa hyväksymään se, mikä oli pakon sanelema, mutta johon Suomi ei ollut sisäisesti varustautunut. Tuloksena oli yksi historiamme suuria tekstejä:

SUOMEN KUNNIAKKAAN ARMEIJAN SOTILAAT!

RAUHA ON TEHTY MAAMME JA NEUVOSTO-VENÄJÄN VÄLILLÄ, ANKARA RAUHA, JOKA NEUVOSTO-VENÄJÄLLE ON LUOVUTTANUT MELKEINPÄ JOKAISEN TAISTELUTANTEREN, JOLLA TE OLETTE VUODATTANEET VERTANNE KAIKEN SEN PUOLESTA, MITÄ ME PIDÄMME KALLIINA JA PYHÄNÄ.

TE ETTE TAHTONEET SOTAA, TE RAKASTITTE RAUHAA, TYÖTÄ JA KEHITYSTÄ, MUTTA TEIDÄT PAKOTETTIIN TAISTELUUN, JA TE OLETTE SIINÄ SUORITTANEET SUURTÖITÄ, JOTKA VUOSISATOJA LOISTAVAT HISTORIAN LEHDILLÄ.

ENEMMÄN KUIN 15000 TEISTÄ, JOTKA LÄHDITTE SOTAAN, EI ENÄÄ NÄE KOTIANSA, JA KUINKA MONET OVATKAAN AINIAAKSI MENETTÄNEET TYÖKYKYNSÄ. MUTTA TE OLETTE MYÖS ANTANEET KOVIA ISKUJA, JA KUN NYT PARISATAATUHATTA VIHOLLISTANNE LEPÄÄ HYISEN HANGEN ALLA TAI TUIJOTTAA SÄRKYNEIN KATSEIN TÄHTITAIVAALLEMME, EI SYY OLE TEIDÄN. TE ETTE VIHANNEET HEITÄ, ETTE TAHTONEET HEILLE PAHAA, TE NOUDATITTE VAIN SODAN ANKARAA LAKIA: SURMATA TAI TULLA SURMATUKSI.

SOTILAAT! OLEN TAISTELLUT MONILLA TANTEREILLA, MUTTA EN OLE VIELÄ NÄHNYT TEIDÄN VERTAISIANNE SOTUREITA. OLEN YLPEÄ TEISTÄ, KUIN JOS OLISITTE OMIA LAPSIANI, YHTÄ YLPEÄ POHJOLAN TUNTURIEN MIEHESTÄ KUIN POHJANMAAN LAKEUKSIEN, KARJALAN METSIEN, SAVON HYMYILEVIEN KUNNAIDEN, HÄMEEN JA SATAKUNNAN VILJAVIEN VAINIOIDEN, UUDENMAAN JA VARSINAIS-SUOMEN HUMISEVIEN KOIVULEHTOJEN POJASTA. OLEN YHTÄ YLPEÄ KÖYHÄN MAJAN POJAN JA TEHDASTYÖLÄISEN KUIN RIKKAAN MIEHEN TARJOAMASTA UHRISTA.

Sotilaiden ylistys saa poikkeuksellisen voiman, koska puhuja yleensä karttoi superlatiiveja ja koska hän tässä vetoaa omaan kokemukseensa ja omiin silmiinsä. Sehän on todistelun vakuuttavin muoto (”en ole vielä nähnyt”).

Ethoksen ydin on lauseessa ”Olen ylpeä teistä kuin jos olisitte omia lapsiani”.

En keksi yhtään historian ylipäällikköä, joka voisi tällaisin sanoin mutta uskottavasti ilmaista suhdettaan sotilaisiinsa.

Tämän jälkeen ylipäällikkö kiittää sodan vastuullisia tahoja ja luo samalla vaikuttavan kuvan olemassaolonsa puolesta taistelevasta kansakunnasta. Loppujakson hän avaa Talvisodan tappiottaman tappion paradoksilla ja ottaa huomioon myös kotirintaman kärsimykset:

KESTETTYÄÄN KUUDENTOISTA VIIKON AIKANA KÄYDYT VERISET TAISTELUT ILMAN YÖN JA PÄIVÄN LEPOA ARMEIJAMME SEISOO VIELÄ TÄNÄ PÄIVÄNÄ VOITTAMATTOMANA VIHOLLISEN EDESSÄ, JOKA HIRVEISTÄ TAPPIOISTAAN HUOLIMATTA VAIN ON KASVANUT LUKUMÄÄRÄLTÄÄN. KOTIRINTAMAMMEKAAN, MISSÄ LUKEMATTOMAT ILMAHYÖKKÄYKSET OVAT LEVITTÄNEET KAUHUA JA KUOLEMAA NAISTEN JA LASTEN KESKUUTEEN, EI OLE HORJUNUT. POLTETUT KAUPUNKIMME JA RAUNIOITETUT KYLÄMME KAUKANA RINTAMAN TAKANA AINA LÄNSIRAJOILLAMME SAAKKA OVAT NÄKYVÄNÄ TODISTUKSENA SIITÄ, MITÄ TÄMÄ KANSA ON KULUNEINA KUUKAUSINA SAANUT KESTÄÄ.

Vakavat sanansa marsalkka huipentaa seuraavaan loppuponteen:

MEILLÄ ON SE YLVÄS TIETOISUUS, ETTÄ MEILLÄ ON HISTORIALLINEN KUTSUMUS, JOTA EDELLEEN TÄYTÄMME: LÄNSIMAISEN SIVISTYKSEN SUOJAAMINEN, JOKA VUOSISATOJA ON OLLUT MEIDÄN PERINTÖOSAMME, MUTTA TIEDÄMME MYÖS, ETTÄ OLEMME VIIMEISTÄ ROPOA MYÖTEN MAKSANEET VELAN, JOKA MEILLÄ ON LÄNTEEN OLLUT.

Kaksikymmentä vuotta sitten, kun vietettiin Talvisodan rauhan 50-vuotismuistoa, käänsin tämän tekstin latinaksi, esitin sen Tampereen yliopistoradiossa ja julkaisin sen kansainvälisellä forumilla. Myöhemmin sain sen vaikutelman, että se tekee erityisen syvän vaikutuksen puolalaisiin, jotka kohtalokkaalla tavalla ovat eläneet idän ja lännen välissä ja ymmärtävät meitä kuten me heitä.


        T E I V A S   O K S A L A

[Julkaistu Putkilahden kylälehdessä 3/maaliskuu 2010]

Simolan mansikka- ja villisikatila
 
Nuorisoseura
 
Urheiluseura
 
Koulupuistohanke