Galleria Galleria www.putkilahti.net Galleria Galleria
Etusivu Perustietoja Galleria Palvelut Tapahtumat Kyläseura

Mummo ja auto

Auto pysähtyy liikennevaloihin ja sammuu siihen. Yleensä se kuitenkin käynnistyy uudestaan, mutta nyt eivät vaihteet mene päälle. Neuvottomana istun ratin takana vihreän valon vaihtuessa toistamiseen punaiseksi ja autojonon kasvaessa autoni perässä. Tuntia myöhemmin istun hinausauton kyydissä korjaamolle. Joko nyt vihdoinkin saisin autoni vaihdettua.

Punainen Sitikka on palvellut minua hyvin melkein kymmenen vuotta ja minun on vaikea luopua siitä. Se on lähtenyt takuuvarmasti kelillä kuin kelillä. Olen ajanut sillä yli satatuhatta kilometriä, siis monta tuntia yhdessäoloa. Se on osa minuuttani, vaikka vävypoika nauraakin, että ranskalaisia saa Grilliltäkin. Olen ottanut sen lähinnä huulenheittona, eikä se ole vaikuttanut mielipiteeseeni ranskalaisista autoista.

Ford Ka

Arkistokuva

Pari vuotta sitten yritin vaihtaa autoa, mutta silloin ei löytynyt sopivaa käytettyä, vähän ajettua Xsaraa, joten luovuin yrityksestä. Mutta nyt autoni on jättänyt minut pulaan, vaikka olen käyttänyt sitä säännöllisesti huolloissa. Vuosi sitten se rupesi oikuttelemaan, sammuilemaan risteyksiin. Vikaa yritettiin korjata useampaankin kertaan. Vähäksi aikaa se aina korjaantui, mutta sama vika ilmestyi taas uudestaan. Aloin todella kypsyä tilanteeseen, ja olin valmis vaihtamaan jo automerkkiä. Auto kun auto, kunhan ei jätä minua risteyksiin.

Autokauppaan siis. Menen samaan kauppaan, mistä edelliselläkin kerralla ostin autoni. No tuttua myyjää ei enää ole. Esitän asiani ja minkähintaista autoa ajattelen. Myyjä esittelee minulle muutamaa autoa. Otan koeajettavaksi Fiat Ka:n. Auto on kirkkaan punainen, sisältä siisti ja edullinen.

Jätän Sitikkani kaupan parkkipaikalle sillä ajatuksella, että sillä en enää kotiin aja.

Netistä katselen saman merkkisiä autoja ja totean, että tämä auto pitää vertailussa pintansa. Päätän, että siinä se sitten on mummon uusi auto. Katselen välillä ikkunastakin, miltä se näyttää pihalla.

Poika tulee illalla sattumalta kotona käymään ja ratkeaa nauruun, "et kai sää tommosta autoa osta ."

Hän lupaa lähteä huomenissa kanssani autokauppaan.

Töihin on aamulla lähdettävä pikku kotterolla. Yöllä riehui ensimmäinen talvimyrsky.

Tiet ovat liukkaat ja jäiset eikä joka paikkaan ole vielä aura-autot ehtineet.

Monta kertaa täytyy pysähtyä bussipysäkille antamaan tietä muille autoilijoille, jotka ajavat paremmilla ajopeleillä kovempaa kuin kuuttakymppiä. Tunnen itseni todella mummoksi, joka köröttelee omaa tahtiaan. Selviän kuin selviänkin töihin ja takaisin, mutta nyt tiedän ainakin sen, että tämä ei ole minun uusi autoni.

Illalla menen pojan kanssa toiseen autokauppaan. Nyt minulla on mukana asiantuntija, jolla on mukana nettistä otettu lista mahdollisista menopeleistä. Otamme koeajoon mustan Golfin, siis saksalaista laatutyötä. No, ajattelen, kaipa se on sitten tämä.

Ikkunasta katselen taas pihalle tätä tulokasta. Ei oikein tunnu omalta, musta kuin ruumisauto. Auto on kyllä hyvässä kunnossa ja vakaa liukkaillakin teillä, mutta ...

Seuraavana päivänä puoltatuntia ennen sulkemisaikaa menemme vielä kolmanteen kauppaan. Mittani alkaa jo olla täynnä ja tarvitsen välttämättä oman auton seuraavaksi päiväksi. Olen lähdössä pitemmälle reissulle, eikä vanhassa autossani ole talvirenkaita. Minun on nyt pakko saada uusi auto.

Myyjä on hyvin asiallinen ja asiansa osaava. Löytyy sopiva menopeli, volkkari, jonka hinnasta vielä tingitään.

Pojalleni lupaan tarjota lounaan kaupan kunniaksi.

KIRSTI KUPARI

[Julkaistu Putkilahden kylälehdessä 10/lokakuu 2009]

Simolan mansikka- ja villisikatila
 
Nuorisoseura
 
Urheiluseura
 
Koulupuistohanke