Galleria Galleria www.putkilahti.net Galleria Galleria
Etusivu Perustietoja Galleria Palvelut Tapahtumat Kyläseura

Putkilahdessa

Kyllikki Haljalan talon keittiössä kesäkuussa 2009

Kyllikki ja Seija kävelivät pölyistä hiekkatietä käsissään painavat matkalaukut. Hyttyset ja muut ötökät pörräsivät ympärillä ja matka tuntui loputtoman pitkältä. Helsingistä tuleva linja-auto oli jättänyt tytöt Korpilahden keskustaan, josta heidän piti kävellä yli kolmekymmentä kilometriä Putkilahteen.

Koululaisia järjestettiin maalle töihin, koska miehet olivat sodassa ja työtä oli paljon. Elettiin vuotta 1942. Nuoret halusivat antaa oman osansa isänmaan palvelukseen.

Helsinkiläiset lukiolaiset Seija Lehmussaari (Hulmi) ja Kyllikki Otra (Ropponen) tulivat sota-aikana "työtytöiksi" Putkilahteen auttamaan maataloustöissä miesten ollessa sodassa.

Oltiin kauhean ahkeria ja isänmaallisia, Kyllikki toteaa.

Matkan viimeiset kilometrit tytöt pääsivät postihevosmiehen kyydissä. Tämä oli sanonut, että kyllä te nyt ruokaisaan taloon pääsette.

– Ivaili. Eihän me ymmärretty, me luultiin, että se puhui totta, että se on niin rikas talo ja että siellä on hyvä ruoka. Kun me kaupungista tultiin ja melkein nälkää nähtiin. Mut aamukahvin kans oli kolme korppua, me pantiin se kolmas korppu puoliksi. Se aamuun lähtö oli vähän liian kevyt. Seija kysyi rohkeasti, että saatasko me munia, kun niitä kanojakin on. Niin emäntä sanoi: Ei yhtään mitiin munia.

Aamusta iltaan tytöt kyykkivät lanttupellolla kitkemässä. Ensimmäinen talo vaihtui kahden viikon jälkeen toiseen. Kylällä asuvalla kesäasukkaalla kävi sääliksi tyttöjen palkaton aherrus kuumalla pellolla. Hän otti heidät luokseen ja järjesti heille toisen talon. Haljalan talossa Kyllikki kävi neljänä kesänä, talvellakin loma-aikoina, kaikkiaan yhteenlaskettuna vuoden ajan. Haljalassa oli paljon väkeä, Meeri ja Lauri Friman isäntinä, yläkerrassa asui Laurin äiti sekä vanhamummo, tuvassa nukkui Leo. Tytöt nukkuivat Tupsulassa, aitassa. Lisäksi oli vielä tilapäisiä työmiehiä.

Talon töissä

Tytöt saivat osallistua kaikkiin talon töihin.

Kyllikki lanasi peltoja Piirtolla. (Helka takana).

– Ryssä Leo talutti hevosta, kun minä lanasin peltoa risukarhilla, kertoo Kyllikki.

Ohria puidessa oli Leon silmään mennyt ohran vihne, jonka Kyllikki taitavasti otti pois kääntämällä luomen ympäri.

– Jos joku olisi nähnyt, miten ryssä makasi pää polvellani, niin kyllä olisi tullut puheita. Kun siitäkin tuli sanomista, kun kävin Leon kanssa kahdestaan kylältä postia hakemassa.

Kiireisimpinä aikoina käytiin talkoilla tekemässä työt toisten pelloilla.

Sulo, Saara, Kyllikki ja Seija rukiinleikkutouhussa.

Palkka maksettiin syksyllä lähtiessä jauhoina, lihana ja voina, jotka piti piilottaa muun tavaran joukkoon, koska niitä ei saanut kaupunkiin kuljettaa. Kerran tytöt olivat piilottaneet ruokatavarat laatikon pohjalle puolukoiden alle. Tarkastaja tuli, otti laatikon käteensä ja pudotti sen lattialle. Onneksi se ei hajonnut ja paljastanut tyttöjen kätköä. Ruoka oli tarpeen, koska kaupungissa ei ollut ruokaa ja kaikki oli kortilla ja kallista.

Kyllikki muistelee tapahtumia Haljalassa

Haljalan isäntäväki Lauri ja Meeri Friman

Hauskanpitoa
Monenlaista jekkua kyläläiset keksivät toisilleen. Joku oli mennyt hakemaan talosta ternimaitoa, mutta olikin kantanut tietämättään kotiinsa vesikannua. Siitä suuttuneena, hän oli leiponut suuren ruiskuorisen kalakukon. Hämmästys oli suuri, kun sen sisältä syödessä paljastui vanha kumisaapas.

Tuvassaan Saara ja Otto olivat syömässä, pöydässä oli lautasella keitettyjä kananmunia. Otto pyytää:” Annapa mulle kananmuna.” Saara heittää otsaan puoliksi keitetyn munan, joka leviää pitkin naamaa. Tieto tapauksesta leviää ja kylällä kysellään Otolta, että vieläkö Otto syöt kananmunia?

– Kun vein ensimmäisen kerran lehmiä metsään ja tulin pihalle, niin Lauri heitti sangollisen kylmää vettä päälleni. Paimenet piti aina kesän alussa kunnolla kastella. Tupaan tullessani mummo heitti vielä päälleni sangollisen lämmintä vettä. Olin aivan läpimärkä, sanoo Kyllikki ja nauraa iloisesti päälle.

– En ollut koskaan nähnyt niin ronskia leikkiä kuin täällä.

Kylän pojat kilpailivat siitä, että kuka saa tytöt kyytiinsä.

Toinen hevonen saattoi mennä piiloon risteyksen taa, toisen ajaessa ohi ja leikkiä jatkettiin perille saakka.

Veneessä soutajat ihmettelivät, miksei vene liikukaan eteenpäin. Sitten he huomasivat, että joku oli sitonut sen pitkällä narulla puuhun.

Nuorisoseurantalolla järjestettiin juhlia, joissa lopuksi leikittiin piirileikkejä, tanssiminen oli sota-aikana kielletty.

Laurinpäivänä kierrettiin taloissa onnittelemassa kolmea Lauria, samana päivänä olivat myös kahden emännän syntymäpäivät. Sahtia kului silloin paljon.

Aina uudestaan tytöt palasivat Putkilahteen, taisipa asiaan vaikuttaa kylänpojat, jotka olivat tyttöihin ihastuneet. Eräänä päivänä koulusta palattuaan Kyllikki näkee kotonaan Helsingissä äitinsä kanssa kahvilla emännän, joka oli varta vasten lähtenyt katsomaan, olisiko Kyllikki sopiva pojalle emännäksi.

– Leikkiähän se vai oli, emmehän me tosissaan! Äitikin varoitteli pienviljelijän vaimoksi ryhtymästä.

Matkat
Enää tyttöjen ei tarvinnut kulkea matkoja jalkaisin, saatiin hevoskyytiä. Monin eri tavoin matkaa tehtiin.

Joskus lähdettiin Korospohjasta laivalla Lahteen, josta edelleen junalla Helsinkiin. Suomilaivaa Kyllikki kertoo saaneensa ohjatakin Tehinselällä. Jyväskylästä palattiin junalla takaisin kotiin. Kerran Kyllikkiä oli säälittänyt sotaan lähtevä poika, ja hän oli asemalla suikannut tälle suukon. Poika oli jäänyt rintamalle. Talvella mentiin Putkilahdesta hevosella Korpilahteen, josta linja-autolla jatkettiin Helsinkiin. Vähän pelotti, kun jäällä oli vettä, jolloin isäntä lohdutti, että kyllä hevonen tietää, se ei koskaan mene sulaan.

KIRSTI KUPARI
Lähteenä: Kyllikki Ropposen haastattelu Putkilahdessa kesällä 2009

[Julkaistu Putkilahden kylälehdessä 9/syyskuu 2009]

Virranpoika
 
Simolan mansikka- ja villisikatila
 
Nuorisoseura
 
Urheiluseura
 
Koulupuistohanke