Galleria Galleria www.putkilahti.net Galleria Galleria
Etusivu Perustietoja Galleria Palvelut Tapahtumat Kyläseura

Aprillikuu

Huhtikuun ensimmäisenä päivänä, aprillipäivänä, on aprillipilaan langenneelle tapana hokea "aprillia, aprillia, syö silliä ja juo kuravettä päälle".

Aprillauksen alkuperää ei varmuudella tiedetä. Aprillauksella on liittymiä Rooman valtakunnan aikaiseen uudenvuoden juhlintaan sekä 1500-luvun eurooppalaiseen kalenterimuutokseen. Jotkut hakevat alkuperää vielä kauempaa, vuosituhansien takaisesta intialaisten huli-juhlasta.

Antiikin Rooman aikaan käytetyssä kalenterissa vuoden ensimmäinen kuukausi oli maaliskuu, "Mars", sodan jumalan mukaan nimettynä. Uutta vuotta vietettiin kuitenkin loogisesti maaliskuun loppupuolella kevätpäivän tasauksen aikaan, jolloin pohjoisella pallonpuoliskolla päivän pituus alkoi voittaa yön pituutta. Rooman ylhäisö kokoontui tuolloin ottamaan vastaan uutta vuotta ja kevään alkamista, mitä Rooman rahvas pyrki häiritsemään heittelemällä parhaimpiinsa sonnustautuneiden juhlijoiden niskaan mitä löysivät. Roomalainen rahvas oli tuolloin tyypillisesti kalastajia, jolloin ylhäisöä heitettiin mädillä kaloilla, kun tuoreet kalat oli tietenkin pantu myyntiin. Kun ylhäisö juhli, siihen ei riittänyt päivä eikä kaksi. Kävi helposti niin, että juhlinta jatkui kuukauden vaihteen yli huhtikuun puolelle. Huhtikuu oli nimeltään "aprilis". Monissa länsimaisissa kielissä, esim. englannin, saksan ja ruotsin kielessä huhtikuu on "april". Pilanteko on saanut tuosta nimen aprillipila.

Roomalaisten rahvaiden toimenpiteistä – mätien kalojen heittelystä – tulee tuo härnääminen "syö [mätää] silliä ja juo kuravettä päälle". Kala on aprillipäivän tunnus. Vielä nykyäänkin esim. Ranskassa ja Italiassa huvitellaan kiinnittämällä vaivihkaa kalan kuvia toisten vaatteisiin.

Uutta vuotta oli varmaan mukava juhlia alkavan kesän kynnyksellä. 1500-luvun loppupuolella Euroopassa oli suuri kalenteriuudistus, otettiin käyttöön nykyisinkin käyttämämme ns. gregoriaaninen kalenteri. Samoihin aikoihin uusivuosi siirrettiin aikaisemmalta paikaltaan huhtikuun alusta tammikuun ensimmäiseen päivään. Tiennäyttäjänä tässä oli Ranska. Monille ranskalaisille vuodenvaihteen siirtyminen oli kova pala. Etenkin maalaiset jatkoivat sitkeästi uudenvuoden juhlimista huhtikuun alussa. Näiden jääräpäiden pilkkaamisesta tuli edistyneemmille huhtikuun alun suuri huvitus. Niille, jotka eivät hyväksyneet uudistusta tai eivät yksinkertaisesti tienneet siitä, lähetettiin aprillipäivän aikoihin vitsinä hölmöjä uudenvuodenlahjoja ja kutsuja olemattomiin uudenvuodenjuhliin, mistä huijausperinne sai alkunsa.

Varhaisimmat luotettavat tiedot huhtikuun ensimmäiseen ajoittuvasta aprillauksesta ovat peräisin 1600-luvun alkuvuosilta Ranskasta, Saksasta ja Englannista. Suomeen aprillaus on monen muun muodin tapaan tullut Ruotsista. Viimeistään 1700-luvun lopulla Suomen säätyläispiireissä kirjoiteltiin hupsuja aprillikirjeitä. Vähin erin aprilliperinne levisi kaikkiin kansankerroksiin. Kirjeiden ohella lähetettiin hölmöjä paketteja, koreaan käärepaperiin saattoi kätkeytyä mätä kala. Ensimmäinen kirjallinen maininta Suomessa aprillipilasta on vuodelta 1800. Tällöin erään kartanon pikkuneiti kirjoitti päiväkirjaansa 1. huhtikuuta: "Tänään olen narrannut mamselli Fortelinia siten, että kirjoitin kirjeen aivan kuin se olisi ollut rva Lindholmilta ja siihen oli merkitty ensimmäiseksi aprill".

Suomessa on ollut iät ja ajat varsin yleistä hupia juoksuttaa etenkin lapsia tai muuten kokemattomia ja helposti narrattavia hakemassa erilaisia olemattomia esineitä tai asioita: pinovinkkeliä, makkaranlukkoa, repunlestiä, lapikkaannousua, lutikanlänkiä, Egyptin pimeyttä, puukengän siemeniä, jne. Kun aprillipäivän vietto vähitellen vakiintui, nuo pikku petkutukset ja juoksutukset keskitettiin juuri aprillipäivään, aikaisemmin olivat ympärivuotisia. Tällaisella leikillisellä petkutuksella oli myös kasvattava tarkoitus. Fiksu lapsi juoksi yleensä vain kerran olemattomia hakemaan tultuaan nolatuksi. Hänestä ei sitten koskaan tullut yllytyshullua, tähän ainakin pyrittiin.

Aprillaamiseen liittyy kirjoittamattomia sääntöjä: aprillipäivänä saa puijata ketä tahansa eikä puijattu saa suuttua. Pilanteolla on kuitenkin rajansa: pysyvää vahinkoa ei saa aiheuttaa.

Omakohtainen aprillimuisto Putkilahdesta
Vuosien varrella olen nähnyt ja kokenut monenlaisia aprillipiloja. Jostain syystä mieleeni on jäänyt yksi, noin 50 vuoden takainen harmiton aprillipila. Me Putkilahden kansakoulun alaluokkalaiset – nyt sanottaisiin Sinisen koulun oppilaat – olimme kokoontuneet normaaliin tapaan aloittamaan koulupäivää aprillipäivänä 1957. Myös opettajamme Aune Vasama oli saapunut pöytänsä ääreen. Joku meistä keksi idean yrittää aprillata opettajaa, aiheena oli koulun pihakoivussa laulava peipponen. Pyydettiin opettajaa alakoulun rappusille peipposta kuulemaan ja katsomaan. Muistan hyvin, kun me pienet koululaiset iloitsimme vilpittömästi, kun saimme aprillattua aikuisen ihmisen, opettajamme. Eihän peipponen ainakaan siihen aikaan, ennen ilmastonmuutosta voinut laulaa noin varhain keväällä. Moneen kertaan olen jälkeenpäin muistellut erinomaista opettajaamme. Tuolloinkin hän oli heti "leikissä mukana", oli opettajan ammattitaidolla aidosti hämmästynyt noin aikaisin laulavasta peipposesta – ja aidosti noloissaan, kun saimme hänet aprillattua.

Putkilahden kansa- koulun 1. ja 2. luokan oppilaat luokkakuvassa opettajansa Aune Vasaman kanssa. Kuva on otettu syksyllä 1956. Kuvasta on tunnistettavissa lähes parikymmentä Putkilahdessa nykyisin vakituisesti asuvaa tai lomailevaa henkilöä. Jutun kirjoittaja on ylärivissä, koulun avoimen oven kohdalla.

Risto Perttula

[Julkaistu Putkilahden kylälehdessä 4/huhtikuu 2009]

Virranpoika
 
Simolan mansikka- ja villisikatila
 
Nuorisoseura
 
Urheiluseura
 
Koulupuistohanke