Galleria Galleria www.putkilahti.net Galleria Galleria
Etusivu Perustietoja Galleria Palvelut Tapahtumat Kyläseura

Matka hymyn maahan

Räntää sataa taivaan täydeltä, kun odottelemme Helsinki-Vantaalla koneen saapumista Thaimaasta, lento on tyypillisesti myöhässä, ja aurinkoa odottavat matkalaiset vilkuilevat kellojaan jo hieman hermostuneina. Kun vihdoin olemme valmiit nousemaan ilmaan, täytyy kiitorata vielä kerran puhdistaa loskasta, ja taas odotetaan. Alun takkuilun jälkeen kurvaamme vielä Arlandan kentälle poimimaan ruotsalaisia kyytiin. Sitten keula kohti Surat Thania, kaupunkia Thaimaan itärannikolla. Kaiken kaikkiaan 15 tunnin matkanteon jälkeen olemme perin onnellisia, kun laskeudumme keskelle aamupäivän auringonpaistetta.

Hotellilla meidät otetaan vastaan kukkasin ja juomatarjoiluin, kuten niin monta kertaa myöhemminkin matkan aikana. Laukkuja ei tarvitse itse kanniskella, vaan ne tuodaan huoneeseen asti, ja aamulla lähtiessä laukut jätetään huoneen oven ulkopuolelle, ja siellä ne pakaasit odottavat taas valmiina bussin vierellä seuraavaa määränpäätä. Maukkaalla tervetuloillallisella tutustumme oppaaseemme Anitaan, sekä koko kirjavaan, 26 hengen kiertomatkaporukkaan, vaikuttaa siltä että edessä on jännittävä viikko.

Tanja Käld

Ensimmäinen aamu valkenee hieman pilvisenä, mutta hikoiluttavan kuumana Surat Thanissa. Astumme 5-7 hengen pitkähäntäveneisiin, ja suuntaamme ajelulle sokkeloiselle Tapi-joelle. Jokiuoma mutkittelee rehevässä viidakkomaisessa ympäristössä, paikalliset asukkaat ihmettelevät valkoihoisia matkalaisia rähjäisissä veneissä. Yksi veneistä hieman vuotaakin, mutta kuljettaja kauhoo vettä veneen pohjalta naureskellen, ja matka jatkuu. Pelastusliivejä ei tässä kaupungissa ilmeisesti tunneta ollenkaan. Pian pysähdymme apinankoulutusfarmille tutustumaan, kuinka apinoita opetetaan keräämään kookospähkinöitä korkeista palmuista. Vasta 2-vuotias nuorukainen harjoittelee vielä rautatankoon kiinnitetyillä kookoksilla, mutta 7-vuotias Charlie-apina tekee kuuden tunnin työpäiviä pudotellen pähkinöitä alas puusta, toki välillä on myös lepopäiviä, ja palkka tulee herkkujen muodossa. Saimme myös maistaa tuoretta kookosvettä suoraan pähkinän sisältä pillillä. Charlie osaa myös poseerata, jotta saadaan hyvät valokuvat muistoksi. Jätämme apinat opiskelemaan, matkaamme takaisin satamaan ja sieltä bussilla kohti Nakhon Sri Thammaratia. Vierailemme vielä buddhalaisessa pyhiinvaellustemppelissä, jossa kymmenet, ellei sadat kultaiset buddhapatsaat luovat tarunomaista tunnelmaa. Munkit oransseissa kaavuissaan suorittavat askareitaan turisteista välittämättä. Illalla väsyneinä majoittaudumme kaupungin parhaaseen hotelliin.

Aamulla ajamme bussilla pari tuntia etelään pitkin Siaminlahden rannikkoa ja pysähdymme pieneen kalastajakylään. Nousemme taas pitkähäntäveneisiin ajelulle Thale Noi -järvelle. Veden pinnalla kelluu vaaleanpunaisia ja valkoisia lootuskukkia, moninaiset linnut kiertelevät veneen ympärillä ja vesipuhvelit laiduntavat laumoina rannan tuntumassa. Vaikkakin päivä oli pilvipoutainen, huomaamme iltapäivällä hotellin uima-altaalla, että useimmilla iho hehkuu punaisen eri sävyissä. Tähän kun vielä lisätään Etelä-Thaimaalle ominaiset, todella mausteiset ruuat, hikipisarat kostuttavat itse kunkin otsaa ja kainaloita. Seuraavat kaksi yötä vietämme Trangin kaupungissa, missä on nähtävissä paljon kiinalaisia vaikutteita, sinne muuttaneiden kiinalaisten myötä.

Meripäivän viettoa

Aamulla ajammekin jo Thaimaan länsirannalle, ja jatkamme isolla kalastusaluksella Andamaaninenmeren rannikolle. Jyrkkäseinäiset kalkkikivivuoret kohoavat jylhinä turkoosista merestä, meduusat uivat laivan vierellä, ja värikkäitä kaloja voi ihastella vain laivasta katsomalla. Aivan uusi maailma avautuu kun pysähdymme erään saaren suojaan snorklaamaan. Kalojen seassa polskutellessa ei huomaa ajan kulumista, kun meren pohjaa koristavat meritähdet, piikikkäät merisiilit ja monenmuotoiset korallit, polttavaa meduusaa piti kuitenkin muistaa varoa. Snorklaamisen jälkeen nautimme lounaan kalastusaluksella. Ajelemme auringosta nauttien oikean paratiisisaaren rantaan; vesi on smaragdinvihreää, hiekka pehmeää, eikä muita turisteja ole näkyvissä. Ennen rantautumista ja uimista aluksemme ajaa vahingossa upoksissa olleeseen poijuun, poijun naru tarttuu potkurin ympärille ja matkanteko katkeaa toviksi. Onneksemme mukana on pari sukeltajapoikaa, jotka käyvät selvittämässä sotkun potkurista ja matka pääsee turvallisesti jatkumaan. Meripäivän ohjelmaan kuuluu vielä uinti noin 50m pitkän säkkipimeän kalkkikiviluolan läpi kallioiden keskellä olevalle keitaalle. On jännittävää lipua jonossa pimeässä, minimissään 1,5m korkeassa luolassa sukeltajien näyttäessä taskulampulla uintisuuntaa, äänet kaikuivat pimeydessä aavemaisesti. Ikimuistoisen päivän jälkeen palaamme hotellille syömään ja lepäämään.

Aamulla jatkamme matkaa Trangista Krabille, joka on jo pitkään ollut myös suomalaisten rantalomailijoiden suosiossa. Aamua synkistää hieman se, että viidellä matkalaisista on yön aikana ilmennyt vatsataudin oireita, mutta onneksi paikalliset lääkkeet tehosivat hyvin, ja matkaa päästään jatkamaan suunnitelmien mukaan. Matkalla pysähdymme buddhalaistemppelissä, joka on sekoitus thaimaalaista ja kiinalaista arkkitehtuuria. Temppelin ympäristössä asuvat apinat viihdyttävät tempuillaan ja maistelevat niille ostettuja pikkubanaaneja. Yksi apina tekee kepposen varastamalla oppaamme upouuden kengän, ja Anita saa avokkaansa takaisin ylimääräisellä ilmastointikololla varustettuna. Krabiin saavuttuamme on mahdollisuus lähteä viettämään iltapäivää Ao Nangin kuuluisalle hiekkarannalle. Itse jään toipumaan vatsataudista hotellin uimaltaalle.

Seuraavana aamuna jatkamme bussimatkaa Krabista pohjoiseen parin tunnin verran. Bussin ikkunoista näemme laajoja kumipuuviljelmiä, öljypalmuistutuksia, riisipeltoja ja paikallisia pikkuisia kyliä, joissa markkinatorit kuhisevat ihmisiä. Pysähdymme eräälle torille kiertelemään ja haistelemaan tunnelmia. Myyjät ovat lähinnä vanhoja naisia, jotka istuvat huivi päässä kojunsa perukoilla. Tarjolla on kymmeniä erilaisia hedelmiä, joista suurin osa on vieraita meille suomalaisille. Oppaamme ostaa muutamia hedelmiä maistiaisiksi. Auringonpaisteessa ”marinoituvat” myös lihavartaat, kissakalat, ravut ja muut merenelävät, valitettavasti turistin vatsa ei taitaisi kestää moisia herkkuja. Toripysähdyksen jälkeen nousemme suureen pitkähäntäveneeseen pumpulitupot korvissa (moottorin ääni on melkoisen kova), ja päristelemme Phang Ngan lahdelle sokkeloisten mangrovepensassaarekkeiden seassa. Poikkeamme James Bondin saarelle, joka on saanut nimensä siitä, kun Kultainen ase -elokuva kuvattiin siellä. Paikka on varsinainen turistihoukutin. Rannalla kelluu toinen toistaan hienompia luksusveneitä ja pitkähäntäveneet tuovat tasaiseen tahtiin porukkaa saarelle, ja rihkamamyyjät kauppaavat kilvan tavaroitaan ylikalliilla hinnoilla. Saari sinänsä on maisemiltaan hieno ja näkemisen arvoinen paikka. Jatkamme veneellä kohti merimustalaisiksi kutsuttujen muslimien asuttamaa kylää, joka on rakennettu kokonaan paalujen varaan veden päälle erään korkean kalkkikivisaaren kupeeseen. Kylässä asuu noin tuhat ihmistä, jotka elävät turismilla ja kalastuksella. Kylässä on mm. oma koulu, hautausmaa ja monta ravintolaa, joista yhdessä mekin nautimme lounaan. Lisäksi myynnissä on paljon matkamuistoja ja erilaisia vaatteita. Kauppoja tehdessä on muistettava tinkiä, vaikka hinta ei korkealta tuntuisikaan, sillä tinkiminen on osa kaupantekoa, ja paikalliset saattavat jopa loukkaantua, jos maksaa ensimmäiseksi pyydetyn hinnan. Vatsat täynnä ja reput pullollaan ostoksia purjehdimme takaisin mantereelle ja ajamme vielä pohjoiseen kohti Khao Sokin kansallispuistoa. Bussimme kipuaa hitaasti mutkaista vuoristotietä ylöspäin, ja maisemat ovat huikeat. Parin tunnin kuluttua saavumme ”viidakkomajaamme”, missä vietetään kaksi yötä. Ylhäällä vuoristossa on pieni kylä, jossa on muutama pieni majatalo, ruokapaikkoja ja kaksi markettia (valikoima kuin Suomen R-kioskilla). Heti kun astumme ulos bussista, viidakon äänet täyttävät korvakäytävät. Jännittyneinä kävelemme jokainen omaan majaamme, jotka on rakennettu noin viiden metrin korkeuteen tolppien päälle. Majarivistön vierellä virtaa pieni joki, jonka rannalla kylän lapset leikkivät ja peseytyvät. Majassa on moskiittoverkolla suojattu sänky, ikkunan tilalla on vain verkko, jotta öisen viidakon äänet kuuluisivat mahdollisimman hyvin sisälle. Hämärän laskeutuessa pukeudutaan pitkälahkeisiin housuihin ja pitkähihaiseen paitaan, ja vielä hyttysmyrkkyä paljaisiin kohtiin, jotta uskaltaa lähteä syömään illallista ulkoilmaravintolaan. Ulkona kaskaiden, sirkkojen, lintujen ja satojen, ellei tuhansien muiden ötököiden ja eläinten konsertti on uskomaton. Ennen peiton alle ryömimistä täytyy vielä kurkata sängyn alle; siellähän asustaa harjaselkäinen, pikkuinen lisko, joka salamannopeasti livahtaa patjan sisään tekemäänsä koloseen. Ei auta muu kuin jakaa sama patja gekon kanssa seuraavat yöt.

Villin luonnon yöllisestä konsertista huolimatta hyvin nukutun yön jälkeen lähdemme ratsastamaan norsuilla. Jokaisen pitkäkärsän selkään on köytetty pieni penkki, johon mahtuu kaksi ihmistä, ja ohjastaja istuu elefantin niskan päällä. Kulkusuuntaa ohjataan antamalla jaloilla merkkejä jättimäisen korvanlehden taakse. Kyyti tuntuu aluksi todella huteralta, mutta uskomattoman ketterästi jättiläiseläin kulkee kapeaa, kivikkoista jokiuomaa pitkin halki viidakon keinahdellen puolelta toiselle. Tunnin mittainen ratsastus loppuu liian pian, ja on aika kiittää ratsua banaanipalkkiolla. Tosin kymmenestä banaanista ei paljon norsun vatsa täyty, sillä ne syövät päivittäin mm. bambua, hedelmiä ja puiden lehtiä yhteensä 160-200kg! Annamme vielä hiukan tippiä norsukuskeille ja lähdemme iltapäivän kanoottiretkelle. Pienissä kumisissa kanooteissa liikumme lähes äänettömästi pitkin kapeaa ja matalaa joenuomaa. Rannoilla pomppii apinoita, sammakot kurnuttavat, puiden oksilla on käärmeitä rullalle käpertyneenä. Äkkiä pari pientä käärmettä ui aivan kanootin vierestä. Kuningaskalastaja odottaa sopivaa saalista pensaan oksalla ja viinirypälemäiset hedelmätertut koristavat fiikuspuiden runkoja. Tunnelma on yhtä aikaa jännittävä ja rentouttava. Kalastaja meloo vastaan bambulautalla ja huiskuttaa iloisesti. Taas monta kokemusta rikkaampana palaamme yöpymispaikkaamme.

Koska on kiertomatkan viimeinen ilta, vietämme sitä koko porukalla yhdessä. Oppaallamme tulee kyyneleet silmiin, kun hän pitää lyhyen päätöspuheenvuoron. Olemme olleet kuulemma erityisen mukava porukka, ja hän toivottaakin kaikki tervetulleeksi käymään kotonaan Bulgarian Sofiassa, mikäli sinne päin joskus matkaamme. Ilta päättyy majapaikkamme henkilökunnan tanssiesitykseen, ja pääsemme kaikki kokeilemaan kuinka thaimaalainen perinnetanssi taipuu auringon ruskettamin säärin. Hieman haikeina mutta onnellisina menemme itse kukin majaamme nukkumaan ja vielä viimeisen kerran kuuntelemaan luonnon mystisiä ääniä. Aamulla ajamme takaisin lähtöpaikkaamme Surat Thaniin, ja siitä itse kukin jatkaa matkaa valitsemaansa rantalomakohteeseen viettämään vielä toisen viikon Thaimaan auringon alla. Itse suuntaamme Koh Samuin niin kutsutulle paratiisisaarelle. No, eihän se aivan paratiisi ollut, mutta mukavasti siellä viikko kului uiden ja auringossa maaten, toki unohtamatta ostoksia ja hyvää ruokaa. Ei Thaimaata suotta kutsuta hymyn maaksi. Suosittelen!

Tanja Käld

[Julkaistu Putkilahden kylälehdessä 3/maaliskuu 2009]

Simolan mansikka- ja villisikatila
 
Nuorisoseura
 
Urheiluseura
 
Koulupuistohanke