Galleria Galleria www.putkilahti.net Galleria Galleria
Etusivu Perustietoja Galleria Palvelut Tapahtumat Kyläseura

Matti tuli Kivimaalle ja Tolppanen Viisarille

Ajoittain ihmiselle tulee tarve aloittaa kaikki alusta. Minä teen sen näin:

Synnyin eräänä heinäkuisena sunnuntaina vuonna 1961. Muutamaa päivää myöhemmin minut kuulemma tuotiin lippalakki päässä Volga-taksilla Jyväskylästä pieneen punaiseen Kivimaa-nimiseen mökkiin Korospohjaan. Ihan vaan tarkennuksena, että minulla oli se lippalakki. En ole ihan varma, oliko taksikuskilla.

Isoveljet Veikko, Erkki ja Reijo olivat portilla vastassa ihmettelemässä kummallista tulokasta, joka syntyi iltatähdeksi Heikille ja Olgalle. Silloin kotini tienhaarassa oli vielä portti. Vaikka itselläni ei muistikuvaa portista ole, mielikuvissani sen näen ja isoveljeni sen vieressä siiliksi ajeltuine hiuksineen lämpöisenä kesäpäivänä. Raidalliset t-paidat niillä varmaan oli päällä ja henkselishortsit. Vaatteiden väristä en osaa sanoa, kun ne mielikuvat ovat mustavalkoisia.

Mutta oikeat muistikuvat lapsuudesta ovat värillisiä. Olin syntynyt värikkään ja voimakkaan luonnon sekä ennen kaikkea värikkäiden ja voimallisten ihmisten keskelle.

Pikku-Matti Paimelan portailla (1963)

Kaiken, mitä siellä Vaarun juurella tapahtui meille ihmisille tai luonnolle, kirjasi ylös lähinaapurissamme elänyt taiteilija Voitto Salmela. Taiteilijaksi häntä sanon, vaikka hän oli paljon muutakin. Jos olisin syntynyt intiaanipojaksi intiaanikylään, kutsuisin häntä poppamieheksi. Voitto osasi paljon, tiesi paljon sekä kirosi paljon ja kovalla äänellä. Häntä kunnioitettiin ja vähän pelättiinkin. Olin siis syntynyt vuoren juurelle poppamiehen naapuriin. Voiko lapsi enempää toivoa.

Lapsuusmuistoissa kesät ovat aina pitkiä, lämpimiä ja aurinkoisia. Ja lapselle tärkeitä kesäisiä asioita ovat uiminen ja mansikat. Korospohjassa pääsi uimaan ja mansikkamaa oli siihen aikaan joka talossa. Muistan sen iloisen tunnelman, kun Tolppanen tuli viininpunaisella pullealla pakettiautollaan määräpäivänä ”Viisarille” noutamaan kyläläisten mansikkalaatikoita viedäkseen ne myyntiin Jyväskylän torille. (Viisariksi sanottiin risteystä, jossa oli Korospohja-tienviitta. )

Ensimmäisenä Viisarille mansikkalaatikoita maitokärryillään työnsi yleensä Lehtolan Voitto (Salmela). Seuraavaksi tuli Syrjälän Väinö (Arhenius) ja Keskisen Aino ja Pentti (Ahonen). Rantatietä saapuivat Huvilasta Aili ja Kustaa (Tikander) sekä Kivelästä Saimi ja Otto (Hakanen). Könkkölän mäen päältä jyrkkää alamäkeä varovasti jarrutellen tulivat Aune ja Uolevi (Turunen) ja yleensä mukana oli myös Elli (Elfvengren). Minä tulin äitini Olgan ja isäni Heikin (Saarinen) kanssa samasta suunnasta Kivimaalta, samoin kuin lähimmästä naapuristamme Suomäestä Aune ja Emil (Elfvengren). Kaikilla oli omissa puisissa mansikkalaatikoissaan kirkkaan punaisella maalilla kirjoitettuna oma sukunimi ja ”Korospohja”.

Odotin aina tuota mansikkaista kokoontumista vähän samalla tavalla kuin syntymäpäivää tai jotakin muuta juhlaa. Tolppanen oli supliikkimiehiä, kuten torimyyjien on tapana olla ja sananvaihto kyläläisten kanssa oli huumoripitoista. Kaikissa ihmisissä tuntui olevan myös jotakin jännittävää. Kaikilla oli omat vahvat värinsä ja vivahteensa, jotka tekivät lähtemättömän vaikutuksen pikkupojan mieleen; tämähän on hauska, jännittävä ja mielenkiintoinen paikka tämä maailma! (Kirjoittaja on 1961 syntynyt Olga ja Heikki Saarisen poika)

MATTI SAARINEN
MATTI.SAARINEN@MAINMIX.FI

[Julkaistu Putkilahden kylälehdessä 2/helmikuu 2009]

Simolan mansikka- ja villisikatila
 
Nuorisoseura
 
Urheiluseura
 
Koulupuistohanke