Galleria Galleria www.putkilahti.net Galleria Galleria
Etusivu Perustietoja Galleria Palvelut Tapahtumat Kyläseura

Enna-Liisa Sorsa 80 vuotta

Enna-Liisa Sorsa os. Miettinen syntyi joulukuun 9:pnä 1928 Maaningalla. Hän oli järjestyksessä kymmenes 12-lapsisesta perheestä. Leikkitovereista ei Enna-Liisalla ollut puutetta, samoin kuin työnteon taidot on oppinut kotona maalaistalon tyttärenä kasvaessaan.

Kansakoulun Enna-Liisa kävi Haapamäen koulussa Maaningalla. Koulunkäynti oli Enna-Liisalla helppoa varsinkin matikka. Eväät olisi ollut opintielle muutenkin, mutta eihän sen ajan lapsia pystytty kouluun lähettämään. Yhteiskunta ei tukenut millään lailla ja koulut olivat muutenkin kaukana. Isä oli kuollut, kun Enna-Liisa oli 14-vuotias. Aikuiseksi vartuttuaan oli lähdettävä hankkimaan elantoa maailmalta. Naapurin tyttö oli lähtenyt emännöitsijäksi Oittilaan ja niinpä hän houkutteli talon sukulaispaikkaan Jollaan Enna-Liisalle työpaikan.

Niinpä Ennan tie kulki Putkilahteen 1948. Muistan nuoruudessani opintokerhossa käydessäni kun sinne ilmestyi tummatukkainen fiksun näköinen opinhaluinen neitokainen. Yhdessä siellä opettelimme Johanna Tervosen opastuksella tervehdyspuheita ja lausuntaa tai mitä läksyksi annettiin. Nuorisoseura järjesti iltamia, joissa näitä harjoiteltuja ohjelmia esitettiin. Näissä tilaisuuksissa Onni Sorsakin tutustui Ennan kanssa. Vähitellen siitä kehittyi suhde ja he avioituivat 1954. Laurilassa oli siihen aikaan puhelinkeskus ja niin työpaikka avautui samalla emännän töitten rinnalle.

Onnin vanhemmat olivat vielä elossa ja sopeutumista kyllä tarvittiin molemmin puolin. Mutta Ennalla ei mennyt sormi suuhun. Jokaisesta asiasta on Enna elämässä selviytynyt erinomaisesti. Lapsia syntyi kahdeksan. Oli siinä sovittelemista, kun keskuksen hoito oli ensimmäisellä tilalla ja lapset toisella tilalla. Apua ei ollut kuin tilapäisesti ja lehmätkin piti käydä lypsämässä välillä. Miehet ehkä hoitivat lehmiä ja kävivät ruokaa antamassa. Tosin myöhemmin keskuksen hoito tuli vuorotyöksi, joten siihen sai yhden vuorotyöntekijän avuksi.

Eipä Kalevalassa turhaan sanota suomalaisesta emännästä: ”Tule neljänä tupahan, puusylys kainalossa, vesisanko toisessa, tulitikku hampahissa ja itse ole neljäntenä”.

Sitten kun keskus siirtyi Korpilahdelle ja myöhemmin Jyväskylään, oli Ennan siirryttävä leivän perässä mukana. Ammattitaito kun oli tullut hankittua ja Enna oli kehityskykyinen ihminen tarttumaan uusiin haasteisiin.

Enna-Liisa Sorsa

Näin kasvoivat lapset siinä työn ohella ja tulivat oppikouluikään. Enna kertoi, että ei itse ollut saanut käydä koulua. Hän halusi lapset ohjailla opintielle, ja niin koreilee kahdeksan ylioppilaslyyraa hänen rinnassaan. Varmaankin hyvät geenit, lahjakkuus, vanhempien kannustus ja hyvä esimerkki ovat olleet apuna. On vaikea ajatella ja laskea sitä työtuntien määrää mitä vanhemmilta on huvennut. Mutta se on se äidin ja isän rakkaus joka antaa voimia uhrautua, vaikka voimat voivat joskus olla äärirajoilla. Kaiken kodinhoidon ja ruuanlaiton on Enna-Liisa suorittanut erinomaisella ammattitaidolla ja sisukkuudella. Aina on koti ollut järjestyksessä ja puhdas. On myös ollut Luojan antamaa terveyttä, että on kaikesta selviytynyt.

Enna-Liisa on vielä jaksanut olla Putkilahden nuorisoseuran asialla koko ikänsä. Aktiivisemmin sitten, kun lapset olivat kasvaneet. On siinä kerinnyt osallistua monenlaisissa tehtävissä kylän hyväksi. Lähetystyökin on saanut osansa. Sen kaiken minkä Enna on ottanut tehtäväkseen, hän on myös kiitoksella hoitanut.

Nyt on kulunut jo seitsemäntoista vuotta eläkepäiviä ja aina Enna jaksaa vaan ahertaa. Poika Pirkka on hoitanut jo karjan ja ulkotyöt, silti riittää työtä. Suuri perhe vaatii edelleenkin voimia, kun on kahdeksan lasta puolisoineen ja yhdeksän lasta jo kolmannessa polvessa ja kaikki haluavat olla välillä mummon ja papan lähellä. On suurta rikkautta jakaa elämän kokemuksien tuomaa asiantuntemusta lapsilleen. On myös syytä suureen kiitokseen, kun on saanut lähettää kaikki lapset terveinä ja ammattitaitoisina yhteiskunnan palvelukseen.

Olen asunut Ennan naapurina lähes viisikymmentä vuotta ja usein on tehty lenkkejä yhdessä. Enna jaksaa vieläkin lenkkeillä jonkin verran. Se on pitänyt hänet pirteänä ja elinvoimaisena.

Haluan toivottaa Ennalle onnea ja siunausta elämän matkalle. Toivon vielä paljon onnellisia ja terveitä vuosia jatkossakin ja jaksamista. Elämällä on vielä paljon annettavaa ja vielä sinua tarvitaan. ”Onnellisuuden vaikea taito ei ole muuta kuin hyvin elämisen taitoa”, näin on sanonut suuri ajattelija Ducis..

TEKSTI: KIRSTI KOSKINEN
KUVA: PIRKKA SORSA

[Julkaistu Putkilahden kylälehdessä 12/joulukuu 2008]

Simolan mansikka- ja villisikatila
 
Nuorisoseura
 
Urheiluseura
 
Koulupuistohanke