Galleria Galleria www.putkilahti.net Galleria Galleria
Etusivu Perustietoja Galleria Palvelut Tapahtumat Kyläseura

Elämää Vierumäessä

Käynti Irma Turman luona Vierumäessä on todellinen elämysmatka. Vierumäki ei ole kaimansa niminen urheiluopisto, vaan omakotitalo Putkilahden keskustan tuntumassa. Jo ennen kuin vieras astuu talon portaille, häntä tervehtii piharakennuksen verkkoaidan takaa kirjava kukko komealla ”kukkokiekuu” - tervehdyksellä. Sisällä talossa Irma Turma ottaa vieraansa vastaan ystävällisesti Oskun kanssa. Osku on jo 12-vuotias ja sillä on hyvin tuuhea turkki.

Irman tie Putkilahteen
Irma Turma on syntynyt Vääksyssä, mutta viettänyt lapsuus- ja nuoruusaikansa Kuhmoisten kirkonkylässä. Perhe muutti Jämsään Irman ollessa 19-vuotias. Jämsässä Irma tapasi tulevan aviomiehensä, Hannun, jonka kanssa asetuttiin asumaan ensin Jyväskylään ja sitten Muurameen. Perheeseen syntyi kaksi poikaa, Janne ja Kalle.

Vuonna 1979 Turmat ostivat Vierumäen kesänviettopaikakseen. Vuosien varrella asuinrakennusta laajennettiin ja saatettiin kaikin puolin nykyaikaiseen kuntoon. Näin asumisviihtyvyys parani huomattavasti ja niinpä Turmat muuttivatkin Putkilahteen vakituisiksi asukkaiksi vuonna 1995. Pari vuotta Hannu ja Irma ehtivät asua täällä yhdessä, kun Hannu yllättäen kuoli kesällä 1997. Siitä lähtien Irma on elänyt yksin Vierumäessä. Pojat asuvat toinen Korpilahdella ja toinen Muurasjärvellä ja he käyvät usein perheineen äitinsä luona. Irmalla on kolme lastenlasta.

Työtä ja työmatkoja
Irma työskenteli yli neljäkymmentä vuotta verohallinnon palveluksessa ensin Jyväskylän kaupungin verotoimistossa verovalmistelijana ja vuodesta 1974 Sisä-Suomen veroviraston verotarkastajana työalueenaan koko Keski-Suomi.

Putkilahdessa asuessaan Irma ehti käydä täältä käsin töissä Jyväskylässä kahdentoista vuoden ajan. Talvisin kulku oli hankalaa, kun lunta satoi ja tiet olivat usein tukossa. Irma aurasi itse kotitiensä auki traktorillaan, mutta toisinaan täytyi pyytää Salosen Pekkaa ja muita naapureita auttamaan, että pääsi lähtemään töihin. Nyt Irma on ollut jo toista vuotta eläkkeellä.

Irman eläinystävät Irman suuri rakkaus on eläimet. Kaupunkioloissa eläintenpito ei onnistuisi niin hyvin kuin se on mahdollista Vierumäessä. Täällä on tilaa, pihamaata, peltoa ja ulkorakennuksia. On mielenkiintoista tutustua Irman moniin eläinystäviin tarkemmin, joista koira ja kukko tulivatkin jo tutuiksi alkutervehdyksillään.

Nyt tummankirjava kukko tulee arvokkain askelin pihalle ja antaa myös useille rouvilleen luvan tulla ulos esittäytymään. Sieltä ne tepastelevat joukolla: yksi valkoinen leghorn, muutama maatiaiskana seurassaan ruskeat isabrownit.

Kukolla näyttää olevan patriarkaalinen suhde rouviinsa. Se kutsuu niitä syömään ja nokkailee kauranjyviä tärkeänä: ko-ko-ko, tulkaa ottamaan, ko-ko-ko, tule sinäkin! Joku rouvista on jäänyt sivummalle, kukko huomaa sen ja lähtee pitkin ja päättäväisin askelin hakemaan sen joukkoonsa. Vaaleanruskea kanarouva saa vähän siipeäkin ohimennen, lie kukolla kevättä rinnassa!

Mutta mitä suloisia villapalloja tuolla verkkokopeissaan kurkisteleekaan? Pulleat ranskanluppakorvakanit siellä hyppelevät ja katsovat tulijoita kirkkailla nappisilmillään. Niitä on erikokoisia ja monen värisiä, ruskeita, harmaita, kirjavia ja valkoisia.

Irma kertoo, että ensimmäinen kanipari on tuotu Kerimäeltä ja sitten sukua on uudistettu eri suunnilta tuoduilla kaneilla.

Seuraavaksi tapaamme Vierumäen uusimman asukin, Gunnarin. Se on nelivuotias vuohipukki, ei siis enää mikään kilipukki.
- Se on lähtöisin Muuramen Rannankylästä. Kiltti se on ja pieniääninen, mutta aitauksen se tarvitsee ja nyt se on pidettävä kiinni lieassa, kun se on niin ketterä, että hyppää aidan ja portinkin yli, kertoo Irma.

Selvästi huomaa, että Gunnar on seurallinen ja kiintynyt jo emäntäänsä, vaikka on ollut vasta kaksi viikkoa Vierumäessä.
- Joskus taluttelen sitä tässä pihassa narussa, mutta kauemmaksi en uskalla lähteä sen kanssa, se on niin voimakas vetämään, etten pärjäisi sille, naurahtaa Irma.

Mutta mikäs Gunnarin on ollessa, kun on suuri nurmikkoinen tarha ja oikein aurinkovarjolla varustettuna. Varsin tarkkana se seurailee ympäristöään ja märehtii ruokaansa tyytyväisenä.

Eläkepäivien iloja ja harrastuksia Irma ei kaipaa takaisin työelämään. Nyt on aikaa tehdä sitä, mitä haluaa ja mistä nauttii. Eläinrakkaan ihmisen aika ei tule koskaan pitkäksi, siitä pitävät eläimet huolen. Ne vaativat jokapäiväistä hoitoa ja huolenpitoa. Irma kiittelee hyviä naapureitaan siitä, että saa hoitajia eläimilleen silloin, jos täytyy lähteä pidemmäksi aikaa pois kotoa. Naapureista Irmalle on muutoinkin paljon mieleistä seuraa ja iloa, jopa avantouintiinkin hän sai kaverin lähinaapurin Eijasta. Irman harrastuksiin kuuluu lisäksi lentopallo, bodyaerobic, itämainen tanssi ja uinti. Viimeksi Peurungassa käydessään Irma ui 500 metriä vastavirtaan ja 500 metriä myötävirtaan.

- Eihän sitä pysyisi kunnossa eikä jaksaisi tehdä kotitöitäkään, jos ei liikkuisi, sanoo Irma.

Putkilahteen Irma on sopeutunut hyvin ja hänellä on täällä paljon tuttavia. Tuttavuuksia hänelle ja miehelleen syntyi jo kauan sitten heidän työskennellessään putkilahtisten talojen heinäpelloilla. Nuorisoseuran toiminnassa Irma on ollut mukana toistakymmentä vuotta toimien seuran sihteerinä ja kahvion hoitajana. Tätä kautta tuttava- ja ystäväpiiri on lisääntynyt huomattavasti.
- Mukavasti täällä aika kuluu, ja hyvin olen viihtynyt Putkilahdessa, sanoo Irma, joka on tehnyt Vierumäestä harvinaisen lämpöisen elämäntavan tyyssijan.

TEKSTI JA KUVAT
AUNE TURUNEN

[Julkaistu Putkilahden kylälehdessä 6/kesäkuu 2008]

Simolan mansikka- ja villisikatila
 
Nuorisoseura
 
Urheiluseura
 
Koulupuistohanke