Galleria Galleria www.putkilahti.net Galleria Galleria
Etusivu Perustietoja Galleria Palvelut Tapahtumat Kyläseura

Onnea 90-vuotias

Miespolvet vaipuvat unholaan
Suomi on itsenäisyyden aamunkoitteen sisäisten ristiriitojen, keskinäisten taistelujen ja pulakauden jälkeen kohonnut 90 vuoden työn tuloksena maapallon hyvinvointivaltioiden kärkimaihin.

Sukupolvi sukupolven jälkeen on uurastettu, välillä taistellen vapaudesta jatkettu kehityksen kulkua uusiin suuntiin, mutta aina demokraattisin keinoin.

Voisimme kenties löytää maamme uurastajista neljän sukupolven kehyslinjat.

1. Sotien ja pulan sukupolvi
Tämä sukupolvi on syntynyt 1900-luvun alkukymmenillä. Se oli kokenut köyhyyttä, epävarmuutta, sairauksia, luokkavihaa. Työnteko oli pitänyt aloittaa usein jo lapsuudessa ja sodat sattuivat tämän sukupolven parhaisiin nuoruusvuosiin.

Maamme itsenäistyessä valtaosa ihmisistä eli maaseudulla. 38 kaupungissa ja 4 kauppalassa asui vain ½ miljoonaa ihmistä, kun taas maaseudulla väkeä oli 2½ miljoonaa.

Niin kuin “Putkilahden härevissä hakamiehissäkin” kerrotaan, maaseudulla oli talollisten lisäksi paljon työväkeä, noita renkiä, piikoja, mäkitupalaisia, joiden eteen voitiin pistää tuo “loinen” -sana.

Eräs ryhmä, jonka omanarvon tunto joutui koetukselle, oli torpparit. Kun isäntä käski, oli tultava taloon töihin, vaikka torpparin omat työt olisivat kenties kaivanneet kiireemmin apua. Niinpä itsenäistyvän Suomen lakien laadinnassa oli tärkeällä sijalla torpparien aseman parantaminen.

1920-luvun kahtapuolen annetut maanlunastuslait ja Lex Kallio paransivat torpparien, mäkitupalaisten ja tilattomien asemaa maaseudulla.

Putkilahdessakin torpista syntyi itsenäisiä tiloja. Kirja mainitsee ainakin nimet Ahola, Hakala, Kilvensalo, Kuhaniemi, Mäkelä, Noromäki, Perälä, Salmensuu, Ulakko ja Uitto. Moniaita torppia lienee hävinnytkin, kun kirja mainitsee v. 1910 Putkilahdessa olleen 62 torpparia.

Kun vielä isompia tiloja jaettiin lähinnä talon omien poikien kesken, Suomeen alkoi kasvaa merkittävä pienviljelijäluokka.

Kaikkiaan muodostettiin Suomessa entisistä vuokramaista yli 100 000 pientilaa.

Hämeen ja Satakunnan torpparipitäjissä, joissa oli ollut suuria kartanoita, maatalouslait tekivät merkittäviä yhteiskunnallisia ja poliittisia muutosvaikutuksia. Monet ennen niin punaisena tunnetut pitäjät maalaisliittolaistuivat ja se taas merkitsi radikalismin laimentumista, kun torpparit ja mäkitupalaiset saivat lunastettua tilan itselleen tai siirtyivät teollisuuden työvoimaksi.

Maaseudun väestöllä oli niukasti koulutusta. Kiertokoulu ja osin jo kansakoulu oli antanut kansanopetusta, mutta vielä maamme itsenäistyessä lukutaidottomia oli lähes 20 000 ja vain 3 % oli saanut sivistystä enemmän kuin kansakoulussa. Lapsuudessani Rantuulla enää vain Peltolan Oskari pyysi postin joukosta etsimään sen hänen Yhteishyvänsä, ”kun niin häpertää noita silmiä”. Mainittakoon, että Oskari käytti Yhteishyvä-lehden hyödykseen. Hän oli tapiseerannut tupansa mustuneet seinät kyseisen lehden numeroilla. Olihan sieltä mukava katsella kuvia, vaikka ei tekstistä selvää saanutkaan.

Maalaistalon pihapiirissä oli runsaasti rakennuksia. Päärakennuksen lisäksi oli rakennettu navetta, aittoja, heinätalli (lato), liiteri, sauna, ulkokäymälä-puucee, kellari, riihi, (venevaja) ja peltotilkkujen reunoilla heinälatoja. Puimakoneiden yleistyttyä rakennettiin suuri puimalarakennus puimakonetta ja olkia varten. Jääkasoilla oli varauduttava maidon jäähdyttämiseen kesäkausina. Savu kulki savupiipun kautta ulos. Sähkövalo oli tullut jo monin paikoin, Putkilahteen 1920-luvun lopulla. Mutta Rantuulla askarreltiin öljylampun valossa vielä 1970-luvulle saakka.

Maaseudulla asuintalojen puun harmaus väistyi punamullan ja hienompien maalien tieltä.

Veljeni Veikon kertoman mukaan vielä 1930-luvun alkupuolella syrjäkylän innokkaimpia alakoululaisia saattoi rynnätä kesken opetuksen katsomaan ihmettä, kun luokan avoimesta ikkunasta alkoi kuulua maantieltä auton rutkutusta. Autot tekivät tuloaan maaseudullekin. Niitä ensimmäisiä henkilöautoja lienee ollut Putkilahdessa Könnön Tarkilla ja Rantasen Sulolla ja Hugo Ruthilla oli pirssiauto.

Radio alkoi lähetystoiminnan 1926. Ja se toi tiedot tapahtumista myös maaseudulle. Kotiini Rantalaan ostettiin ensimmäinen radio 1930-luvun puolen välin paikkeilla. Koska sähköjä ei ollut, se oli akkukäyttöinen. Akku piti käydä ajoittain osuuskaupalla latauttamassa. Varsinkin sota-aikana radiosta tuli merkittävä tiedonlähde.

Karjankellot kaikuivat kesäisin maaseudulla, kun karja vaelsi särentäaitojen muodostamaa kujaa pitkin vallanmetsään ja illalla takaisin. Sotien jälkeen navetan läheisyyteen rakennettiin AIV-torni, ja karjan tuotos parani uuden rehun myötä. 1970-luvulla tuo rehu sitten poistui käytöstä ja tyhjät tornit jäivät muistuttamaan Suomeen saadusta A.I.Virtasen Nobel-palkinnosta.

Elinolot paranivat vähä kerrassaan ja jo 1920 Suomesta vietiin viljaa ulkomaille, kun sitä siihen asti oli tuotu. Osittain jo1920-luvulla maaseudun asujaimista maaton, kausityöllinen tai työtön alkoi kadota kaupunkeihin ja kasvavaan teollisuuteen tai rakennustoimintaan.

Puu- ja paperiteollisuudesta tuli tärkeä vientiteollisuutemme.

Tämä sotien ja pulan sukupolvi ahersi sodan jälkeen metsätöissä ja mahdollisti ankaralla työllä sotakorvauksien maksamista. Metsätöissä oli ¼ miljoonaa miestä ja 140 000 hevosta. Maanhankintalain nojalla syntyi jälleen varsinkin syrjäkulmille uudisasutusta siirtolaisten asuttamiseksi.

Keuhkotauti oli tarttuva kansantauti ja siitä muodostui tämän sukupolven vitsaus. Keskimääräinen elinikä v. 1926 miehillä oli 43 vuotta ja naisilla 49 vuotta, mutta kohosi kymmentä vuotta myöhemmin niin, että keskimääräinen elinikä miehillä 56 v. ja naisilla 60 v.

Vuonna 1916 syntyi maaseudulla 70 000 lasta ja kaupungeissa n. 9 000 lasta. Ensimmäisenä ikävuotena kuoli 8700 lasta – kymmenesosa ikäluokasta. Arkkiatri Ylpön aika ei ollut vielä tullut.

1970- luvulla sotien ja pulan sukupolven ihmiset olivat jo vanhuksia. Heidän kokemusmaailmaansa leimasivat puute ja sen hyväksyminen. Toisaalta he ehtivät kokea myös sodanjälkeisen vaurastumisen ja elämän muuttumisen turvallisemmaksi.

2. Jälleenrakennuksen ja nousun säästäjä- sukupolvi
Tämän sukupolven ihmisille alkoi avautua aivan uudenlaisia mahdollisuuksia.

Tämä sukupolvi oli syntynyt 1920-luvun puolivälin ja 1930-luvun lopun välillä. Tällöin suomalaisia v. 1936 oli 3,8 miljoonaa. Kansakoulua kävi jo 400 000 lasta, mutta yliopistoissa ja korkeakouluissa ahersi vain 10 000 opiskelijaa.

Tämä sukupolvi oli osittain aktiivi-iässä jo heti sodan jälkeen. He olivat jälleenrakennuksen ja nousun sukupolvi. Sota-aika oli kasvattanut säästäväisyyttä, opettanut kierrätystä, opettanut elämään korttikautta toistakymmentä vuotta. Ja sodan seurausta oli, että moni tuotannonala naisistui.

1950 lämmin vesi tulee jo 7%:iin asunnoista, mutta vielä joka 4:s talous on vailla sähköä. Ulkohuussien tilalle alkaa ilmaantua sisäWC:t.

Viimeinen sotakorvausjuna lähti Neuvostoliittoon v. 1952. Ja sinä vuonna Suomessa oli olympian kisat, Armi Kuusela sädehtii kauneutta, Coca-Cola® ja jenkkipurukumi ilmaantuivat Suomenkin markkinoille. Elintarvikkeiden säännöstely loppui 1954, jolloin kahvikin lopullisesti vapautui. Jääkaappi alkoi yleistyä kodeissa.

Heteka-reklaami.

Lähde: www.heteka.fi

Kodinperustamislainoja annettiin avioliittoon aikoville, kun ensin varattomat rintamamiehet oli saatu asutettua. Lainaa meni lähinnä kaupunkeihin, ja sitä käytettiin huonekalu-, liinavaate- ja astiahankintoihin. Heteka oli nuorten parien ahtaiden asuntojen tärkein huonekalu ja siinä sodanjälkeiset suuret ikäluokat saivat alkunsa. Nämä kakkossukupolvelaiset olivat sitten 1970-luvun lopulla jo yli viisikymppisiä ja olivat kuluttaneet säästämiseen elämänsä parhaat vuodet. 1970- ja 1980-lukujen taitteessa heidän lapsensa alkoivat olla jo poissa kotoa ja irtaantua perheestä. Useat tämän jälleenrakennuksen ja nousun sukupolven ihmisistä olivat kenties saaneet isomman asunnon, heillä oli yleensä velkaa jonkin verran ja oli hankittu useimmat tarpeelliset kulutustavarat. Oli auto, väritelkkari, stereot ja pakastin. Ja jos ne oli hankkinut aloittaen tyhjästä itselleen ja perheelleen, elämäänsä saattoi olla tyytyväinen. Oli saavuttanut sen, mitä pitääkin. Rahaa oli pikku ylellisyyksiin: lehtiin, vaatteisiin ym.

Ja kun Keihäsmatkat alkoivat tehdä Kanarian-saarille ulkomaanlentoja, uskaltautui jo tämä sukupolvi katsomaan edes hitusen ”moalimoo”.

Keuhkotuberkuloosi väheni, mutta verenkiertoelinten taudit lisääntyivät.

Yksi keskeinen muutos liittyi työhön. Se alkoi vähetä. Maatalouden koneellistumisen myötä maaseudun työpaikat alkoivat kadota. Sen sijaan koulutus ja ammatin hankkiminen nousivat tilalle. Putkilahdestakin lähtivät nyt monen talon nuoret opin tielle. Myös ihmissuhteiden merkitys kasvoi. Erilaisia sidosryhmiä kehittyi opiskelijoiden, teollisuuden, liike-elämän, kulttuurin piireihin. Agraariyhteiskunnassa ensimmäisen sukupolven aikana ihmissuhteet olivat ikään kuin itsestään selvyyksiä. Keskeisenä vaikutti perhe, usein suurikin. Elettiinhän silloin useampi sukupolvi saman katon alla.

Jo kolmas sukupolvi vatvoo ihmissuhteita lähes loputtomiin. Ja niitä television sarjaohjelmatkin ruokkivat.

VÄINÖ VÄINÖNPOIKA
(jatkuu seuraavassa numerossa)

[Julkaistu Putkilahden kylälehdessä 1/tammikuu 2008]

Simolan mansikka- ja villisikatila
 
Nuorisoseura
 
Urheiluseura
 
Koulupuistohanke