Galleria Galleria www.putkilahti.net Galleria Galleria
Etusivu Perustietoja Galleria Palvelut Tapahtumat Kyläseura

Veikko Riikonen 60 vuotta

Kun meitä pyydettiin kirjoittamaan jotakin 60 vuotta täyttävästä isästämme, ajattelimme kertoa juuri Isästä. Hänet tunnetaan kyllä kylällä ihmisenä, mutta vain me tiedämme millainen isä hän on.

“Karhu yritti huokaista, mutta huomasi ettei se käynyt päinsä, niin tiukasti hän oli kiinni. Hänen poskelleen valui kyynel kun hän sanoi: Luettehan sitten Voimaa Antavaa Kirjaa, joka auttaa ja lohduttaa Ahdistettua Karhua Tukalassa Tilanteessa“

Meille luettiin paljon lapsena, ja mieluisin iltasatu oli juuri Nalle Puh ja lukijana oma isä. Isän lukiessa heräsi koko puolen hehtaarin metsän väki eloon. Meille jokaisen hahmon ainoa oikea persoona ja ääni ovat edelleen sellaiset, millaisena isä ne meille luki ja tulkitsi. Hiihtoretkilläkin etsittiin Tärpän ja Särpän jälkiä yhdessä. Isä on hyvä esimerkki siitä että, “lukeminen kannattaa aina“, sillä hän on elämänsä varrella hankkinut itsellensä laajan yleissivistyksen lukemalla paljon ja kaikkea (siksipä kukaan meistä ei halua pelata Trivial Pursuitia isän kanssa).

Reetta muistelee, että “isä on ollut innokas lukija, joten luotin häneen myös myöhemmin, kun piti löytää luettavaa. Isä neuvoi minulle tien moniin lukuelämyksiin ja tutuksi tuli niin Aarresaari ja Viimeinen Mohikaani, kuin myös Tolkien, Vonnegut, Dostojevski ja Chandler. Isän kanssa myös juttelimme lukemistamme kirjoista ja niiden kautta elämästä yleisesti. Vaikka mielipiteet eivät aina kohdanneetkaan ja keskustelun volyymi saattoi välillä hiukan nousta, niin tällaiset väittelyt olivat tärkeitä. Aina kuunneltiin myös se lapsellisempi mielipide, vaikkei välttämättä samaa mieltä oltukaan.“

Riitan mieleen on jäänyt, miten pienenä isän kanssa sai tehdä kaikenlaisia pieniä askareita, joissa tunsi itsensä tärkeäksi. Esimerkiksi yhdessä hiottiin osia keinuhevoseen, jonka joulupukki sitten aattona toi (tämä tosin kerrottiin vasta myöhemmin). Isä myös innosti ja kannusti soittoharrastuksessa. Mukavia hetkiä ovatkin olleet yhteiset musisointituokiot, jotka jatkuvat edelleen. Nyt joukkoon on liittynyt myös Riitan tyttö Fanny. Yhdessä soitellaan ja laulellaan lauluja laidasta laitaan. Usein intoa on enemmän kuin taitoa.

Jaakko muistelee, miten kaverinsa Matin kanssa rikkoi vanhan saunan ikkunat: “Siitä on semmoinen mielikuva kuinka ääntä ei korotettu, mutta kyllä puntti tutisi. Sellaista tiettyä lempeää tiukkuutta. En muista, että ikinä olisi huutoa tullut, vaikka kaikennäköistä tuli tehtyä. Aina on luotettu, että virheistä opitaan.“ Jaakonkin mieleen on jäänyt yhteinen touhuaminen isän kanssa, kuten kalastus, hiihtoretket, jousipyssyjen tekeminen ja majan rakentaminen.

Meillä on aina puhuttu paljon. Isän kanssa on käyty maailmaa parantavia keskusteluja joskus myöhäänkin yöhön. Ruokapöydässä äiti on joskus komentanut, ettei saa tapella, vaikka meillä on ollut vain kiivas keskustelu meneillään. Yhdessä on myös hulluteltu ja naurettu paljon.

Tämän myötä haluamme toivottaa Isälle oikein hyvää matkaa uudelle vuosikymmenelle!

Riitta, Reetta ja Jaakko

[Julkaistu Putkilahden kylälehdessä 2/helmikuu 2007]

Simolan mansikka- ja villisikatila
 
Nuorisoseura
 
Urheiluseura
 
Koulupuistohanke