Galleria Galleria www.putkilahti.net Galleria Galleria
Etusivu Perustietoja Galleria Palvelut Tapahtumat Kyläseura

Aili Tikander 85 vuotta marraskuun 13. päivänä 2006

” Joka kauan elää, se paljon näkee ”,
sanoo suomalainen sananlasku.

Aili onkin nähnyt elämänsä varrella maailman menon muuttuneen. Kun hän nuorikkona tuli Huvilan tilalle, kulki Kaimalaiva Päijänteellä poiketen Korospohjan laivalaiturissa kuljettaen matkustajia ja tavaraa Jyväskylään ja takaisin. Autoja näkyi varsin harvoin Vaaruvuoren tiellä.

Koska kylämatkoille tietä pitkin tuli liikaa pituutta, opetti Kustaa Ailille kompassin käyttöä. Hän käänsi kompassin kehän oikeaan suuntaan ja Aili suunnisti metsän halki suoraan Järvelään kyläilemään (koskaan ennen hän ei ollut kompassia käyttänyt eikä metsän halki kulkenut).

Aili ja Kustaa viljelivät maata ja kasvattivat karjaa. Talossa oli muutama lehmä, hevonen, sika ja välillä muutamia kanojakin. Elettiin omavaraistaloutta. Viljanviljelyn lisäksi lisäansiota saatiin mansikan ja omenoiden kasvatuksesta. Mansikat ja omenat toimitettiin torikauppiaalle Jyväskylään myyntiin.

Perheeseen syntyi neljä somaa tytärtä: Marja-Liisa, Leena, Tuula ja Merja. Tytöt Aili pisti osallistumaan kykyjensä mukaan talon askareisiin. Kiitos siitä!

Lehmiä kukaan tytöistä ei kuitenkaan opetellut lypsämään, se taisikin olla Ailin työtä. Kasvimaalla riitti kitkemistä ja harventamista pitkin kesää ja se sopi tytöille paremmin. Samoin mansikanviljely työllisti kesäisin kovasti. Isommat tytöt pääsivät poimimaan lauttien väliin, mutta ”pienet tytöt” saivat poimia vain lauttien päitä, jotta poimimisen huolellisuutta voitiin seurata paremmin. Aili ja Kustaa olivat aina mukana poiminnassa, siis koko perhe yhtä aikaa.

Kesälauantaisin Aili ja Kustaa ”pistivät viihteelle” ja lähtivät sotainvaliidien Nelospirtille lauantaitansseihin. Siellä Aili keitteli kahviossa kahvia tanssiväelle ja Kustaa järjestysmiehenä piti tanssipaikan järjestystä kunnossa. Ei siinä nukkumisaikaa paljon jäänyt, kun sunnuntaiaamuna piti nousta taas navettatöihin, mutta tulihan siinä vaihtelua ja tehtyä työtä yhteisen hyvän eteen.

Kustaan ollessa lautamiehenä käräjiä istumassa monta päivää peräkkäin, välillä viikonkin, yöpyen käräjäpaikkakunnalla, Aili joutui hoitelemaan talon työt yksin. Piti ruokkia ja lypsää karja, viedä maidot lähteeseen jäähtymään, kantaa lähteestä karjalle vesi, koska vesijohtoa eikä sähköä ollut, hoitaa lapset kouluun ja viedä käsikärryillä jäähtynyt maito Lehtolan luo maitolaiturille meijeriin lähtöä odottamaan.

Tyttäret kouluttivat itsensä ammatteihin ja yksi kerrallaan muuttivat töihin Jyväskylään, Helsinkiin ja Mäntsälään. Viikonloppuisin ja loma-aikoina kävivät isää ja äitiä katsomassa ja auttamassa.

Sodassa haavoittuneen Kustaan sydän petti syksyllä 1978 ja Aili jäi nuoreksi leskeksi. Koska lapsia ei enää asunut kotona, niin karjanpidosta oli luovuttava ja lehmät ja hevonen myytävä. Pellot annettiin vuokralle toistaiseksi.

Kesäisin riitti paljon touhua perunapellolla ja kasvimaalla, kun tyttärien perheet myös kasvattivat itselleen perunaa, vihanneksia ja mansikkaa. Aili oli aina valmis auttamaan tyttäriään sadonkorjuussa.

Talvisin Aili sai sitten levätä ja kyläillä, jos yksinäisyys vaivasi. Sukkaa ja lapasta kudottiin lastenlapsille tiuhaan tahtiin. Lastenlapsia on neljä poikaa ja yksi tyttö. Yksinäisinä iltoina syntyi kangaspuilla kaikille tyttärille matkahuovat ja raanut sekä Aili myös ompeli lakanoita ja pyyheliinoja pitseineen.

Aili Tikander ja Leenan pojan tytär Isabel.

Tilan nurkissa elämä taas vilkastui, kun tyttärien perheet kasvoivat ja rakensivat Korospohjan lahden rannalle kolme kesämökkiä. Mökeillä riitti liikettä ympäri vuoden, vallankin silloin, kun vanhimmat lapsenlapset mopoilivat ja ajelivat peltoautoilla pitkin mökkiteitä ja talvisin Koroslahden jäillä. Viikonlopun iltoina Aili pelkäsi sydän syrjällään, kun Leenan pojat hitsasivat peltoautojaan navettaladossa lähes puoliin öihin joka ilta. Onneksi lato säilyi palamatta ja pojista kehittyi hyviä ammattimiehiä.

Kun Kivelän mummo muutti pois mökistään, niin mistään naapurista ei näkynyt valon pilkahdustakaan moniin vuosiin; siis oli varmaan kovin yksinäistä. Onneksi Solismaan Helena muutti viime keväänä asumaan Kivelään, joten naapurin valot on taas turvana.

”Ken on nopsa nuorena, se on virkku vanhanakin”, sanoo suomalainen sanaparsi.

Ailiin pätee myös tuo sananparsi. Kauppamatkat Putkilahteen Aili tekee kesällä pyöräillen ja talvisin matka taittuu potkukelkalla. Välillä matkan varrella Katri kutsuu poikkeamaan kahville ja kuulumisia kertomaan. Juttua riittää varmaan myös lastenlasten lapsista, joita on jo kolme ihmisenalkua. Kesäisin Ailia juoksuttavat Isabel ja Emma Huvilan pihalla kilpaa, ensikesänä piiriin liittyy varmaan jo Miskakin, kun kasvaa vähän lisää.

Aili on koti-ihminen ja tykkää puuhata omalla tantereellaan. Kesäisin hän istuttaa lisää kukkaistutuksia ja uudistaa mansikkapenkkejään. Kasvimaa pitää aina olla kunnossa ja Aili on heti auttamassa lapsiaan perunannostossa ja muissa puuhissa.

Kesä onkin puuhakasta aikaa, kun pihapiirissä lapset lapsineen ja lastenlapsineen tulevat mökeilleen. Myös talvella lapset käyvät Ailia tervehtimässä lähes joka viikonloppu.

Aili ei helpolla malta jättää kotiaan pitkäksi aikaa tyhjäksi. Kun hän käy Mäntsälässä ja Helsingissä, niin toisena tai kolmantena päivänä viimeistään pitää päästä Korospohjaan takaisin omaan kotiinsa.

Kiitos Luojalle siitä, että terveyttä ja vireyttä on riittänyt Aililla näin kunnioitettavaan ikään!

Joten terveyttä ja onnea Aili edelleenkin, toivovat puolisoineen lapset, lastenlapset ja lastenlasten lapset! Aili juhlii syntymäpäiväänsä sunnuntaina 12. päivänä marraskuuta perhepiirissä.

Syntymäpäivän kynnyksellä
Siikaniemessä Leena ja Tuula

[Julkaistu Putkilahden kylälehdessä 11/marraskuu 2006]

Simolan mansikka- ja villisikatila
 
Nuorisoseura
 
Urheiluseura
 
Koulupuistohanke