Galleria Galleria www.putkilahti.net Galleria Galleria
Etusivu Perustietoja Galleria Palvelut Tapahtumat Kyläseura

Tervehdys Putkilahteen

Sain Putkilahden kylälehden päätoimittajalta helmikuussa tervehdyksen. Se oli meikäläiselle kuin seireenien laulua Odysseuksen harharetkillä. Kaikki tähtäsi toivomukseen – jospa jotain kirjoittaisin kylälehteen. Olen nykyisin oppinut pitämään jalat tukevasti maassa, paitsi liukkailla. Olen oppinut antamaan periksi, ettei ihminen voi kaikkea muistaa, ei varsinkaan nimiä kuin ehkä pitkällä viiveellä. Olen turtunut siihen, että peilistä tuijottaa aidaskoitunut, jäkälänkarvainen naama uurteineen ja ryppyineen – olisivat nekin vatsalla niin eivät niin näkyisi, mutta siellä taas iho pingottaa paisuvan sileänä. Näissä mietteissä jatkoin tervehdyksen tutkailua. Tervehdyksen lopussa luki: ”voisit antaa osaltasi arvokasta sisältöä…”, niin johan lannisti.

Arvokasta – onko sitä nykymaailmassa. Lapsuuden maisemat, Aulaksen opit, joita täydensivät Jyväskylän lyseon sodasta palanneiden miesten hienovaraiset vihjeet, syventymiset Vänrikki Stoolin saloihin kohotti kolme sanaa muita arvokkaammaksi: koti, uskonto, isänmaa. Sota-aika loi uskoa siihen, että ”kytösavun aukeilla mailla on kansa, mi aina on vaalinut vapauttansa”.

Nyt nuokin sanat tässä globalisoituneessa maailmassa ovat muuttumassa ja muuttuneetkin sanahelinäksi. Arvon isänmaastammekin on tulossa monikulttuurinen asuinyhteisö. Sinänsä hyvä, että opimme tänne tulevilta vierailta ihmisiltä tai matkoillamme vieraista maista eri kansojen, kulttuurien ja uskontojen arvomaailmaa. Mutta saattaa käydä, kuten taannoin Kotkassa, jossa arvomaailmat kohtasivat tappelunujakoinnin merkeissä. Seuraavana yönä lentelivät kivet ja pullot ja lasinsirpaleita helähti monen maahanmuuttajan ikkunoista. Uskonnonvapauden myötä saa sentään vielä koulujen kevätjuhlissa kaikua suvivirsi. Kotien ja perheiden hajoaminen on jo jokapäiväistä. Liekö yksinhuoltajia nykyisin jo huomattavasti enemmän kuin sotien jälkeen.

Näitä miettiessäni ja annettuani ajan kulua, päivän mennä toisen tulla, tulin ajatelleeksi, että kiinnostaisiko lehden lukijoita lyhyet tarinat Putkilahdesta poismuuttaneiden elämäntilanteista. Kotkan nykyinen paikallislehti Ankkuri ja jo sen edeltäjä Kotkan silmä on julkaissut kaupungista lähteneiden elämänvaiheita yksi kerrallaan muutaman valokuvan kera. Tarinoiden suosiota ilmentää se, että nyt lienee jo yli 900 muuttanutta esitelty. Tietysti on tärkeää, että lehdessä esitellään kylään muuttaneita. Samoin meistä poismuuttaneista on kiintoisaa seurata, miten pärjäävät kylän ”aboriginesit”.

Sainpahan tähänkin juttuun ujutettua nuo kaksi sivistyssanaa, jotka pitää hyvässä puheessa olla – valisti muinoin esitelmöitsijä. Globaalinen lienee nykyisin selviö, aboriginaaleina mainittiin mm. Australian alkuperäisväestöä.

Näissä mietteissä syksyinen tervehdykseni Teille synnyinkyläni asukkaat. Viel` on poikas` valveillaan. Ehkä myöhemmin jatketaan tarinaa, tervehtii osittain hitaana hämäläisenä

Väinö Väinönpoika - Rantalan perää

[Julkaistu Putkilahden kylälehdessä 10/lokakuu 2006]

Simolan mansikka- ja villisikatila
 
Nuorisoseura
 
Urheiluseura
 
Koulupuistohanke