Galleria Galleria www.putkilahti.net Galleria Galleria
Etusivu Perustietoja Galleria Palvelut Tapahtumat Kyläseura

Pappani mun - 75 ja eteenpäin porskuttaa

Merkkipäivät ovat hetkiä, jolloin voimme saavutetun iän lisäksi pysähtyä kertaamaan menneitä. Isoisäni Lauri Uolevi Turunen täytti 10.8.2006 75 vuotta. Suurpiirteisen elämänkerran sijaan edessänne on nyt merkkipäiväkirjoitus lapsenlapsen näkökulmasta, jolloin muistot luonnollisesti rajoittuvat vain viimeisen kahdenkymmenen vuoden ajalle, mutta ovat sitäkin lämpimämmät.

Uolevi Turunen

Kaksi asiaa on pappani minulle opettanut: ihmisen täytyy syödä ja tehdä työtä. Harvoin tapaakaan henkilöä, joka yhtä selvästi on toiminnan ihminen, puuhaaja, väkrääjä, hiihtäjä, kirvesmies, marjastaja sekä oman pellon kunnostaja. Tämän luonteenpiirteen seurauksena meille lapsenlapsille onkin ilmaantunut kiikkuja, puujalat, jalkapallokenttä, liukulauta sekä pieni kuminen uima-allas, jonne vielä kymmenvuotias mahtui koko pituudellaan upottautumaan, kunhan vain jaksoi tarpeeksi kauan pidättää hengitystään. Puuhailut eivät myöskään loppuneet lapsuuteemme, vaan edelleen käydään mustikassa toisen poimiessa marjat samalla kun toinen etsii parempaa paikkaa. Mielenkiinnolla myös seurasimme ikkunan takaa, kuinka pappa meillä lapsenvahtina ollessaan ajoi ensin vanhalla käsin työnnettävällä leikkuukoneella ruohikkomme, jonka jälkeen katsoi arvioiden naapurin ylikasvanutta heinikkoa. Hetken kuluttua paikansimmekin hänet naapurin puolelta suuren viikatteen kanssa.

Kuten alussa mainitsin, täytyy ihmisen myös syödä ja mieluiten ruisleipää sekä muuta terveellistä. Kerran kuitenkin ajomatkallamme Joutsasta Könkkölään oli bensa onnekseni lopussa ja oli pysähdyttävä tankkaamaan. Tällöin pappa osti minulle Lauantai-karkkipussin. Onneksi neuvokkaana tyttönä onnistuin kätkemään tämän saaliin pikkusisaruksiltani. Kotimatkalle lähtiessämme pappa vielä tuli kuiskuttamaan, oliko minulla varmasti pussi matkassa. Tapaus oli suuri harvinaisuus ja salaisuus, jonka vasta nyt, yli kymmenen vuoden kuluttua voin paljastaa.

Leikkikalujen lisäksi on pappani aina jakanut kiinnostuksensa ajankohtaisiin tapahtumiin sekä lukemiinsa historiasta kertoviin kirjoihin. Laajan yleissivistyksen ja välittömän luonteen takia hän pystyykin helposti keskustelemaan itselleen entuudestaan tuntemattomien ihmisten, kuten ystävieni kanssa. Mummu ja pappa ovat myös molemmat olleet mukana monessa itselleni merkityksellisessä tapahtumassa, kuten muutamia vuosia sitten vanhojen tansseissani. Tällöin pappa tanssitti minua loppuvalssissa ja mummu neuvoi katsomosta käsin: ”Uolevi, muista sitten, että lyhyillä askelilla mennään.”

Tämä lyhyillä askelilla tanssittaja onkin aina ollut ainoa isoisäni ja siksi erityinen henkilö minulle.

Kaiken kaikkiaan voin sanoa olevani onnekas saatuani koko ikäni nauttia isovanhempien olemassa olosta.

Riikka Turunen

[Julkaistu Putkilahden kylälehdessä 9/syyskuu 2006]

Simolan mansikka- ja villisikatila
 
Nuorisoseura
 
Urheiluseura
 
Koulupuistohanke