Galleria Galleria www.putkilahti.net Galleria Galleria
Etusivu Perustietoja Galleria Palvelut Tapahtumat Kyläseura

Reino Koskinen 85 vuotta

Reino Koskinen syntyi Liida ja Kalle Koskisen perheeseen 20.9.1921. Lapsia oli kaikkiaan viisi, ja koska Reino oli kolmesta pojasta nuorin, piti olla itsestään selvää, että hänen olisi lähdettävä etsimään elantonsa tilan ulkopuolelta. Reino aloittikin ennen sotaa rakennusalan opinnot kirjekurssina, mutta sota muutti Reinon, kuten niin monen muunkin suunnitelmat; Reinon molemmat veljet kaatuivat sodassa ja Reino joutui jäämään auttamaan isäänsä tilanpidossa. Jonkin ajan kuluttua Reino asetti isänsä valinnan eteen: Hän ilmoitti isälleen, että lähtisi etsimään elantonsa muualta, jollei saisi talon isännyyttä. Harkinta-aikaa oli vain kaksi viikkoa, jonka kuluttua päätös oli valmis: Reinosta tuli Lähteenmäen isäntä ja Kalle-isä rakensi maantien toiselle puolelle Purolan talon itsensä ja vaimonsa asuinpaikaksi.

Reino Koskinen ja tyttären tyttären poika Tomi eivät valokuvaajaa pahemmin säikähtäneet.

Myös Reino ennätti olla rintamalla yli kolme vuotta, heinäkuusta 1941 vuoden 1944 marraskuuhun. Hän säilyi haavoittumattomana, vaikka tuohon aikaan sisältyi luonnollisesti monenlaisia vähältä piti -tilanteita. Kerran hän ja kolme muuta sotilasta olivat ennättäneet levittää eväänsä laakealle kivelle ja aikoivat ryhtyä keittämään korviketta kiven ääressä, kun kaukaa järven takaa kuului kranaatinheittimen ääni. Suojelusenkelikö lie sanonut Reinon suulla muille miehille: ”Se tulee juuri tähän”. Silloin miehet ryntäsivät poteroon pakoon. Kun he kranaatin räjähdettyä palasivat tarkastamaan tilannetta, eväistä ei näkynyt jälkeäkään; kranaatti oli pudonnut aivan miesten senkertaiselle ruokapöydälle.

Nuorena Reino oli myös innokas urheilija, erityisesti pikajuoksu oli Reinon laji. Lukemattomat olivat ne kerrat, jolloin Reino kilpaili oman kylän kisoissa ja kävipä Putkilahden viestijoukkue, jossa Reinokin oli mukana, voittamassa jonkun kerran myös Tammijärvellä ja Korpilahden kirkonkylällä.

Sodan jälkeen Reino avioitui oman kylän tytön Katri (Kaisa) Niemisen kanssa. Lapsia syntyi kymmenen vuoden aikana viisi, kaksi tyttöä ja kolme poikaa. Perheen kasvaessa oli myös ryhdyttävä rakentamaan uutta kotia. Kodin vielä ollessa keskeneräinen Reinoa kohtasi suuri, ennalta aavistamaton suru: Kaisa kuoli äkillisesti nuorimman lapsen Elinan ollessa vain neljän kuukauden ikäinen; Reino jäi näin yksin viiden pienen lapsen kanssa. Silloin elämää varmaan tuntui mahdottomalta jatkaa. Kodinhoitoavuksi tuli Kaisan nuorempi sisar Kirsti, joka oli siihen asti toiminut kunnallisena kodinhoitajana. Niin vain kävi, että Reino ja Kirsti avioituivat ja Kirsti tuli uudeksi äidiksi sisarensa lapsille hoitaen heitä kuin omiaan. Kirstille ja Reinolle syntyi vielä yhteinen poika Jouni, mutta tuskinpa Kirsti koskaan teki kasvatuksessa eroa vanhempien lasten ja Jounin välillä, kaikki olivat samaa sisarussarjaa. Reinon ylitsepääsemättömän tuntuinen tilanne sai näin parhaan mahdollisen ratkaisun. Nyt Kirstin ja Reinon avioliitto on kestänyt jo 48 vuotta.

Elämä jatkui ja talo valmistui. Kirsti ja Reino viljelivät tilaa ja hoitivat lypsykarjaa. Viljely oli voimaperäistä, karjantarkkailija kävi aika ajoin mittaamassa maidot ja maidon rasvat, haluttiinhan lehmiä jalostaa kaiken aikaa parempaan suuntaan. Siinä sivussa Reino teki töitä myös vieraille; maamiesseuran kasvinsuojeluruisku oli Reinon hoidossa ja jos Karusalmen Toivolle, joka yleensä hoiti kyläläisten kynnöt, tuli ruuhkaa töistä, tämä hälytti Reinon apuun.

Vuonna 1969 päätettiin rakentaa uusi navetta. Osa siitä olikin jo valmiina, kun Reino pysäytettiin taas: Reino oli 15-vuotiaan poikansa Jukan kanssa metsätöissä, kun vinssin koukku sinkoutui hänen päähänsä. Seurauksena oli otsaluun murtuma ja elinikäinen kolhu päässä, ja sillä hetkellä oli kuolemakin lähellä. Reino joutui neljäksi viikoksi sairaalaan, jossa oli aikaa arvioida tilannetta uudelleen: maidosta oli tuohon aikaan ylituotantoa eikä maidon hinnankorotuksia uskaltanut toivoakaan. Harkinnan tuloksena navetan piirustukset pantiin pöytälaatikkoon ja puolivalmis navettarakennus muuttui yleisvarastoksi ja pajaksi. Reino kävi maatalouskonekorjaaja- ja hitsaajakurssin ja pellot alkoivat kasvaa perunaa, mansikkaa ja sipulia; entisestä lypsykarjankasvattajasta oli tullut torikauppias ja kyläseppä samoihin aikoihin kuin vaimo Kirsti palasi entiseen työhönsä kodinhoitajaksi. Tämä Reinon uudentyyppinen yritystoiminta johti sittemmin mm. siihen, että hänet valittiin Korpilahden Palvipäivillä Korpiukoksi vuonna 1993.

Oman elämänuransa ohella Reino on ennättänyt olla mukana lukemattomissa luottamustoimissa. Maamiesseuran johtokuntaan hän on kuulunut yli 50 vuoden ajan, josta ajasta hän on hoitanut kuivuria lähes kolmekymmentä vuotta, ensin yhteiskuivuria, jonka sitten lunasti vähitellen omakseen ja sitten maamiesseuran talkootyönä rakentamaa kuivuria. Nuorisoseuran puheenjohtajana hän toimi jo ennen sotia, sen aktiivisimpina aikoina, olkoonkin, että hänen huomattiin tulleen valituksi tehtäväänsä alaikäisenä. Sotien jälkeen hän oli mukana nuorisoseuran johtokunnassa ja erilaisissa muissa tehtävissä niin, että hän on saanut ansioistaan Hermannin arvon; nähtiinpä hänet vielä kuluneenakin kesänä keskeisessä roolissa nuorisoseuran näytelmässä. Putkilahden Osuuspankin konttoritoimikunnan puheenjohtajana hän ennätti olla noin 25 vuotta. Keskustapuolueen paikallisosaston johtokuntaan hän on kuulunut sen perustamisesta alkaen ja toiminut sen puheenjohtajanakin 15 vuoden ajan. Myös kunnallispolitiikassa hän on ollut mukana toimien kunnanvaltuutettuna vuosina 1951-1963, minkä ajan hän oli myös sosiaalilautakunnan jäsenenä.

Jos aikoinaan Reinon saadessa Lähteenmäen tilan päätös olikin nopea, ei samaa voida sanoa seuraavasta sukupolvenvaihdoksesta. Reino muistelee, että hän kutsui lapsensa koolle jo vuonna 1976 ja tarjosi Lähteenmäen isännyyttä sitä haluavalle. Silloin ei kuitenkaan kukaan lapsista ollut halukas tilanpitoa jatkamaan, ja asia on ollut ”hautumassa” kaikki nämä vuodet, kunnes vuosi sitten keväällä päätös oli valmis: isännyys siirtyi Kyöstille, joka vielä tosin ensi kevääseen asti asuu Korpilahdella, mutta ensi keväänä Reinon ja Kirstin on tarkoitus muuttaa Korpilahdelle jo 20 vuotta sitten hankkimaansa rivitalo-osakkeeseen ja Kyösti muuttaa Lähteenmäkeen hoitamaan tilaa.

Reino kertoo huumorinpilke silmäkulmassa, että joskus oikein ”pistää vihaksi”, kun joku puolituttu tulee ja sanoo: Sinähän olet hyväkuntoisen näköinen, ei sinulla taida olla minkäänlaisia vaivoja? Silloin tekisi kuulema mieli sanoa: Kunpa tietäisit, mitä vaivoja minulla on. Reino on ennättänyt nimittäin olla kymmeniä kertoja sairaalassa ja useissa leikkauksissakin. Vakavin paikka taisi olla se, kun ruokatorven leikkaus johti valtimoverenvuotoon ja pitkään sairaalassaoloon joitakin vuosia sitten. Siitäkin Reino selvisi, tosin hänelle puhkesi tuossa yhteydessä astma, joka hidastaa liikkumista. Sitä Reino harmitteleekin, että kädet eivät ”tahdo pysyä työnteosta erossa”, vaikka säärihaavojen vaivaamat jalat eivät tahdo enää sepän töissä seisomista kestää. Myös se, että kaihileikkauksen viivästyminen on aiheuttanut ajokortin menetyksen, haittaa päivittäistä asiointia, mutta onneksi Reinolla on kotona kuljettaja omasta takaa.

Totta kuitenkin on, että harva tuntematon arvaa Reinon oikeaa ikää, niin nuorekkaan näköinen hän on; häntä on muun muassa luultu poikansa Kyöstin veljeksi. Hupaisa sattumus oli sekin, kun eräällä Reinon sairaalareissulla hänen huonetoverinsa innostui kertomaan, kuinka monenlaisista sairauksista hän oli kärsinyt ja ennättänyt olemaan sodassakin, vanha kun mielestään oli; ”Niistä asioista sinä poika et tiedä mitään”, hän oli todennut. Lähempi pohdinta osoitti kuitenkin, että Reino oli ”vanhaa” huonetoveriaan viisi vuotta vanhempi.

Vaikka nyt 85-vuotiaana Reinon uurastus pelloilla ja metsissä on jo luonnollisesti tauonnut, on tilalle astunut uusia harrastuksia, mm. tietokoneen käyttö ja kirjoittaminen. Siitä puuhasta minäkin hänet tapasin, kun taannoin menin Koskiseen tätä juttua Reinon kanssa suunnittelemaan; työn alla oli tuolloin yleisönosastokirjoitus Keskisuomalaiseen. Tietokoneharrastuksen tuloksena on jo syntynyt myös kymmeniä muisteloita tähän kylälehteemme ja muihinkin alueen julkaisuihin, sekä aivan oikea kirjakin, omaelämänkerrallinen Muistelmia elämäni varrelta. Myös monenlainen järjestötoiminta on Reinon sydäntä lähellä; harvassa ovat ne Rintamaveteraanien ja Eläkeliiton tilaisuudet tai retket, joille Reino ei Kirstinsä kanssa osallistuisi, vuodet eivät ole Reinoa pysäyttäneet, joskin askel on jonkin verran ajan saatossa lyhentynyt. Nytkin suunnitteilla on pari eri syysretkeä eri puolille Suomea. Syntymäpäivänään Reino ei kuitenkaan aio olla matkoilla, vaikka varsinaisia juhlia ei suunnitelmissa olekaan; Koskisessa kokoontuu seurakuntapiiri syntymäpäivän aikoihin. Silloin meillä kyläläisillä on mahdollisuus käydä onnittelemassa Reinoa, joka nyt saavuttaa 85 vuoden korkean iän - ei tosin vanhuutta, mikäli seuraavaan Mika Waltarin määritelmään on uskominen:

”Omasta mielestäni nuoruus on se ihmisikä, jolloin on alttein ottamaan vastaan vaikutteita ja uusia ajatuksia, jolloin kehitys on kiihkein ja henkinen kasvu nopein. Kypsymisen merkkejä ovat vastaanottokyvyn hidastuminen, malttavainen harkinta ja itsenäisten mielipiteiden lujittuminen. Vanhaksi sanoisin ihmistä, jossa kaikki uusi herättää närkästystä ja jonka mielestä ennen kaikki oli paremmin.”

Riitta Hakanen

[Julkaistu Putkilahden kylälehdessä 9/syyskuu 2006]

Simolan mansikka- ja villisikatila
 
Nuorisoseura
 
Urheiluseura
 
Koulupuistohanke