Galleria Galleria www.putkilahti.net Galleria Galleria
Etusivu Perustietoja Galleria Palvelut Tapahtumat Kyläseura

Helena Könnö - juhlan mestari

On suuri perhejuhla Putkilahdessa. Isäntäväki toivottaa vieraat tervetulleiksi. Rauhallinen puheensorina täyttää tuvan ja lapset keikkuvat jo vintillä. Taustalta kuuluu tuttu ääni. Hän viimeistelee juhlapöytää, jutustelee ystävällisesti vieraiden ja isäntäväen kanssa. Hänen olemuksestaan välittyy varmuus. Tämä ylväs nainen on Helena Könnö, pitojen mestari par excellence. Uskon, että tämä on muistikuva, jonka moni putkilahtelainen jakaa Helena Könnöstä.

Helena Könnö saapui Putkilahteen 1955 Kuhmoisista. Siitä lähtien kylä on pitänyt hänet omanaan.

Syyskuun 22. päivänä Helena Könnö täyttää 85 vuotta. Helena saapui Putkilahteen 1955 Kuhmoisista. Ja kuten tiedämme, meidän kyläsepällämme Yrjö Könnöllä oli osuutta asiaan. Yrjö onnistui vaimon valinnassa. Hän toi kyläämme värikkään persoonan, itseään säästämättömän auttajan, pitokokin ja kulttuuri-ihmisen. Heidän Sari-tyttärensä syntyi 1960.

Helenalle Putkilahteen kotiutuminen oli helppoa. Helena mainitsee erityisellä lämmöllä Helmi Könnön, jonka kautta hän pääsi luontevasti putkilahtelaisen yhteisön tekijäksi ja taitajaksi. Helenan putkilahtelaistumista helpotti myös se, että täällä oli jotakin samaa kuin hänen kotikylässään Kuhmoisten Päijälässä. Molemmissa kylissä oli valistunutta väkeä, joiden aktiivisuus teki elämästä parempaa. Myös Putkilahden luonnon poikkeuksellinen kauneus teki Helenaan heti suuren vaikutuksen.

Helena kertoi, että hänen syntymäkotinsa oli varsin avaramielinen. Yhdeksänlapsinen perhe piti huolen vauhdista. Hauskanpitokin syntyi kuin itsestään. Helenan nuoruuteen kuului ajan sivistysihanteiden seuraaminen. Kulttuuriharrastuksetkin lähtivät kodista. Helenan isä soitti viulua, veljet mandoliinia tai kitaraa ja kaikki lauloivat innokkaasti. He järjestivät kotipihallaan joskus isoja juhlia, joissa laulettiin kolmiäänisesti ja johon kotikylän väki innolla osallistui. Tätä taustaa vasten ei ole ollenkaan ihmeellistä, että Helenasta kasvoi monitaitoinen ja myötätuntoinen ihminen, jolle asioihin eläytyminen ja organisointi oli luontaista.

Vaikka Helenan näkyvin ura tapahtuikin juhlagastronomian alalla, hän teki myös paljon muuta. Hän toimi vuosia Korpilahden seurakunnan eri instansseissa. Hänellä riitti energiaa lapsille ja vanhuksille. Kesäisin hän oli tuttu näky myös marjametsissä. Seuratoiminta ja kulttuuriharrastukset olivat myös lähellä Helenaa. Putkilahdessa Helena ja Yrjö Könnö vaikuttivat merkittävästi mm. seurantalotoiminnan ja kyläteatteriharrastuksen elpymiseen. Helena jopa ohjasi näytelmiä mm. Aleksis Kiven Seitsemän veljestä.

Parhaiten Helena Könnö tunnetaan kuitenkin osaavana pitokokkina. Hän loihti juhlia neljän vuosikymmenen ajan viiden pitäjän alueella. Koulutukseltaan hän on kotitalousneuvoja. Hän myös opetti keittotaidon saloja Luhangan ja Korpilahden kansalaisopistoissa 15 vuoden ajan.

Pitokokin ammatti on raskas ja erittäin monipuolista osaamista vaativa. Vuosien aikana Helena hoiti pitopalveluja mitä erilaisimmissa tilanteissa. Hän joutui työskentelemään usein täysin vieraiden ihmisten kodeissa. Helenan avoimelle ja asialliselle persoonallisuudelle ei tuottanut mitään vaikeuksia kohdata ihmisiä ja astua heidän koteihinsa pitoja laittamaan. Hänen sosiaalinen luonteensa ja ammattitaitonsa herättivät luottamusta.

Pitojen laatu ja juhlatunnelma eivät synny tyhjästä. Juhla pitää luoda. Pitojen järjestäminen oli alusta loppuun käsityötä. Monesti juhlissa oli kustannuskatto. Joskus vähästä piti saada paljon. Usein hän joutuikin tinkimään materiaalien hinnasta ja korvaamaan aineksien laadun keittotaidolla. Suuremmalla työllä halvemmistakin aineksista saa hyvää aikaiseksi. Ruuan määrän arvioiminen oli myös vaativa tehtävä. Ruokaa ei saanut koskaan tehdä liian vähän. Olisi ollut suuri häpeä jos ruoka olisi loppunut kesken. Mutta ruokaa ei saanut tehdä myöskään liikaa. Monissa kodeissa oli vielä 70-luvullakin ruuan säilytysongelmia. Helenan periaatteisiin kuului, että mitään ei saanut tuhlata. Helenan järjestämissä juhlissa herkut eivät kertaakaan loppuneet kesken.

Pitokokkina hänen lähtökohtanaan oli suomalainen ruokakulttuuri ja perinne. Hän tunsi myös mm. ranskalaisen ja italialaisen keittiön keinot. Pidoissa ei kuitenkaan ollut varaa ottaa liiallisia riskejä. Siksi hän sovitti vieraiden keittiöiden vaikutteet täkäläisiin makutottumuksiin sopiviksi.

Helenan pitkä ura pitojen mestarina on täynnä värikkäitä muistoja. Helena muistaa kun Toivakassa 1968 järjestettiin häät yli 500 vieraalle. Helenan saapuessa paikalle kinturissa roikkui suuri vasta teurastettu härkä. Helena arvioi ruhon painon, pilkkoi sen ja lopulta härästä syntyi Helenan käsittelyssä 1200 punajuuripihviä ja 1400 lihapullaa.

Jokainen tietää, että pitokokin vastuu juhlassa on suuri. Helena kertoi myös miettineensä paljon, mitä juhlatunnelma tarkoittaa. Helenan mukaan juhla onnistuu jos aineellinen ja henkinen puoli ovat kunnossa. On selvää, että pitopöydän on oltava komea ja herkullinen, mutta juhlassa on tavoiteltava myös vapautunutta ja iloista tunnelmaa. Helena osallistui usein itsekin tunnelman luomiseen keskustelemalla juhlavieraiden kanssa. Pienillä aloituksilla hyvä ja henkevä tunnelma siirtyi vieraidenkin keskuuteen.

Nyt Helena ei järjestä enää juhlia. Uudet haasteet ovat tulleet tilalle. Hän on edelleen valoisa ja tiedonhaluinen ihminen. Hän on myös säilyttänyt tyylinsä. Hän ei kaipaa ylisanoja eikä liiallista itsensä kehumista. Helena tiivistää elämänfilosofiansa kahteen sanaan: huumoriin ja rehellisyyteen. Helenalle huumori on henkevyyden puntari. Sen avulla voi avata monta solmua ja mennä vaikeiden paikkojen, jopa omien sairauksienkin ylitse. Rehellisyys on Helenalle toinen tärkeä arvo. Vain rehellisyydellä asiat voidaan hoitaa oikein.

Nykyisin Helena on todellinen kirjallisuuden suurkuluttaja. Hän lukee korillisen kirjoja kolmessa viikossa, historiaa, elämänkertoja ja öisin dekkareita. Myös luontoaiheiset teokset ovat hänelle mieluisia. Hänen muistinsa on aina ollut ihmettelyn aihe. Vuosiluvut, kirjalliset anekdootit ja loputon määrä kaskuja ja tarinoita ovat pysyneet mielessä vuosikymmeniä. Ja hän on kokenut satujen kertoja. Sain seurata kun lapset silmät pyöreinä kuuntelivat Helenan tarinointia. Tässäkin näkyy, mitä sosiaalisuus tarkoittaa. Helena osaa ottaa yleisönsä. Ja ilmiselvästi nauttii roolistaan. Ja niin nauttivat kuulijatkin.

Markku Turunen

Tiedoksi: Helena Könnö ei juhli syntymäpäiväänsä.

[Julkaistu Putkilahden kylälehdessä 9/syyskuu 2006]

Simolan mansikka- ja villisikatila
 
Nuorisoseura
 
Urheiluseura
 
Koulupuistohanke