Galleria Galleria www.putkilahti.net Galleria Galleria
Etusivu Perustietoja Galleria Palvelut Tapahtumat Kyläseura

Ihastuttava maalaisidylli Putkilahden Kukkaniemessä

Vanha talo seisoo korkealla kumpareella niemessä, jota ympäröi toisella puolella iso, toisella puolella pieni Nokkosenjärvi. Paikka on Kukkaniemi. Aikoinaan tilalla asui Jokisen perhe. Nykyisin siellä asuvat Ensio ja Kirsti Tuomi, mutta paikan omistusoikeuden he ovat jo luovuttaneet pojalleen Petterille ja hänen perheelleen.

Kirsti ja Ensio Tuomi viettävät jo 41. kesäänsä Kukkaniemessä.

Ensio Tuomi on tehnyt varsinaisen elämäntyönsä, täyden 30-vuotisen uran TVL:n työnjohtajana toimien etupäässä siltapaikkojen suunnittelupuolen tehtävissä. Juuri näissä työtehtävissä liikkuessaan Tuomi tapasi Rupan isännän, Toivo Aaltosen, joka kertoi hänelle Kukkoniemen (entinen nimi) olevan myynnissä. Tuomet tutustuivat alueeseen rakennuksineen ja ihastuivat paikkaan niin, että ostivat sen heti kesäpaikakseen. Uudeksi nimeksi tuli Kukkaniemi ja kesällä 1965 Tuomet tulivat viettämään Putkilahteen ensimmäistä kesäänsä. Siitä lähtien he ovat viettäneet täällä kaikki kesänsä. Nykyisin eläkkeellä ollessaan he jakavat aikansa ja asumisensa niin, että puolet vuodesta he asuvat Jyväskylässä ja puolet Kukkaniemessä. Oikeastaan heitä voidaan pitää jo putkilahtelaisina, kylämme vakituisina asukkaina.

Tuomien muuttaessa Kukkaniemeen heidän kaksi poikaansa olivat vielä pieniä. Pojille maalla asuminen oli mieleistä. Tekemistä riitti ja viihtymistä lisäsi suuresti Vanhan Repolan poikien tarjoama seura. Kalastus ja ravustus kuuluivat poikien harrastuksiin muun yhteisen touhuamisen ohella.

Tuomien perheen elämä Kukkaniemessä yli 40 vuoden aikana on ollut työntäyteistä ja sisältörikasta aikaa. Aluksi vanha asuinrakennus, jossa tupakeittiön lisäksi on kaksi kamaria, remontoitiin huolellisesti kuitenkin kaikkea alkuperäistä kunnioittaen. Alkuajat elettiin ilman sähköä, mutta myöhemmin, varsinkin poikien koneharrastusten takia sähköt lopulta hankittiin. Vanha tuvan muuri ja puuhella ovat edelleenkin paikoillaan, mutta niitä ei enää sähkön tulon jälkeen ole käytetty taloudessa. Vanha tamminen kalusto sopii hyvin hirsiseinien ja perinteen mukaisesti punaiseksi maalatun lattian luomaan harmoniaan, jota lisäävät osaltaan iloisen raidalliset räsymatot ja ikkunoita somistavat valkoiset salusiinit poikkiverhoineen. Vanhanmalliset ikkunat ovat ulkoapäin koristetut Jyväskylän vanhan pappilan rakennuksen purkutyömaalta saaduilla, taidokkaasti tehdyillä valkoisilla koristelaudoilla.

Tuvan ja koko rakennuksen ilmapiiri synnyttää hartaan ja kunnioittavan suhtautumisen menneisyyteen ja aikaisempiin sukupolviin. Rakennuksen vanhat rakenteet muotoineen, materiaaleineen ja väreineen, kodin kalustus ja käsityönä valmistetut tekstiilit yhdessä monien vanhojen esineiden kanssa kertovat elävästi suomalaisesta elämäntavasta ja kansanihmisten taitavuudesta ja kauneudenhalusta. Jokaiseen vanhaan esineeseen kätkeytyy tarina, ennen eletty arjessa ja monasti elämän karussa ankaruudessa. Vanhojen esineiden viehätysvoima piilee juuri niihin liittyvissä historioissa. Ne ovat myös hyvin kauniita.

Hirsiseinäisen tuvan nurkkauksessa on jugendtyylinen astiakaappi monine vanhoine astioineen ja esineineen. Lattialla seisoo myös vanha puukirnu.

Tuvan tunnelma lumoaa, – on kuin kaikki vuodenajat olisivat taltioituneet noihin lämpimän harmaisiin seinähirsiin, laipion lautoihin ja palkkeihin; ne kertovat valojen ja varjojen hetkistä, hartaasta rauhasta, joka on kaukana tämän maailman kiireestä ja melusta.

Sama rauha ja hyvänolon tunne tulvahtaa vastaan rannan läheisyydessä sijaitsevasta saunasta. Täällä, kuten asuinrakennuksessakin, vanha savusauna on saanut kunnioittavan kohtelun remontin suhteen. Se on alkuperäisessä muodossaan kaunis kuin runo. Saunassa on nyt jatkuvalämmitteinen kiuas ja uudenmallinen pata, mutta kaikki rakenteet, myös vanhanajanmalliset lauteet ja penkit on säilytetty. Valaisimena on lyhty. Savusaunalle ominainen miellyttävä tuoksu on ihmeellisesti säilynyt luoden aidon tunnelman. Löylyt ovat myös hyvät, kertovat Tuomet. Saunan salaperäinen hämärä pitää sisällään lämpöä, jonka voi aistia hyvin ilman löylyn lyöntiäkin.

Kukkaniemen pihamaa on avara, sitä ei ole ahdettu täyteen kasveilla tai muilla kapistuksilla. Ylhäisessä yksinäisyydessään piha-aluetta vartioi omassa nurkkauksessaan komea metsälehmus. Sekin on itse istutettu. Luonnonpuut, koivut ja männyt suojaavat pihamaata ja rakennuksia vehreydellään vähän edempänä. Pihapiirin laitamille on istutettu omenapuita ja marjapensaita, siellä kasvaa lisäksi perunaa, mansikkaa, juurikasveja, valkosipulia ja kaikkea hyvää ja tuoretta. Kasvihuonekin on rinteessä, käytössä sekin. Pihamaata kaunistavat hyvin hoidetut kukat omissa kauniissa ryhmissään. Jasmiini valkoisessa hunnussaan levittää hienoa tuoksuaan nurmikkoiselle pihalle.

Kukkaniemen koko miljöö kaikkineen on kaunis, tyylipuhdas ja viihtyisä. – Miten tämän kaiken voi loihtia todeksi, miten osata, tehdä? Työtä se vaatii, mutta mukana on oltava paljon tietoja ja taitoja.

Tuomet ovat kotoisin Ensio Pohjois-Kymenlaaksosta, Iitistä, ja Kirsti Karjalasta, Koivistolta. Asumisen malleja on varmasti kulkenut kummankin lapsuuden asumissijoilta, mutta matkan varrella eväitä on kertynyt useammastakin paikasta.

Kirsti Tuomi on saanut oppia ja innostusta puutarhanhoitoon käytyään Aitoon kotitalouskeskikoulun. Nykyisin koulun nimi on muutettu johtajansa mukaan Anna Tapion kouluksi. Kirsti Tuomi toimi useiden vuosien ajan Kinkomaalla parantolaopiston johtajana. Tuolloin potilaat viipyivät kauan hoidossa ja kerkesivät tehdä paljon, mm. kutoa mattoja ja kankaita. Sittemmin tuberkuloosiparantolan toiminta Kinkomaalla lopetettiin ja näin Kirsti Tuomen työkohteet ja -paikat muotoutuivat uusiksi ja useammiksikin, mutta kotiteollisuusopettajan ammattitaitoa niissä kaikissa on aina tarvittu. Käden taito on pysyvää pääomaa.

Kirsti Tuomi on kokenut elämässään monia vaiheita, joista vaikuttavin ja vaikein aika on ollut kahdeksan vuotta kestänyt evakkotaival. Siihen ajanjaksoon on sisältynyt kipeitä kokemuksia, ikävää ja huolta sanomattoman paljon. Kaiken sen jälkeen osaa antaa kodille suuren arvon. Ehkäpä elämän sisältö ja sen harvinainen vaiherikkaus on tuonut Kirsti Tuomen ajattelutapaan syvällistä pohdintaa. Hänen voimansa riittävät auttamaan 97-vuotiasta tätiään, joka on asunut Kanadan Montrealissa 65 vuotta ja nyt tullut Suomeen viettämään vanhuuden päiviään. Hänen lisäkseen Kirsti Tuomella on monia muitakin yksinäisiä ja sairaita ystäviä, jotka ovat pyytäneet hänen apuaan omien voimiensa heiketessä. He ovat myöskin saaneet avun. Tällainen on harvinaista nykyaikana.

Asuinympäristö on useimmille ihmisille se lähde, josta he ammentavat voimansa ja elämänilonsa. Näin näyttää olevan Kukkaniemessäkin. Vaikka Tuomen pariskunnalla on takanaan jo runsaasti työntäyteisiä vuosia, heissä elää voimakas elämänilo, joka levittäytyy ulospäinkin. Ensio Tuomi on opettanut jo monia vuosia espanjankieltä Jyväskylän työttömille ja eläkeläisille ja tämä harrastus jatkuu edelleen. Kirsti Tuomi huolehtii perheen, kodin ja puutarhan lisäksi monista ystävistään, mutta kiinnostuksen kohteita hänellä riittää moniin muihinkin asioihin, mm. luonnonyrtteihin ja tutkimuksiin niiden parissa. Molemmilla heillä on kyky löytää alati uusia mielenkiintoisia elämyksiä ympäröivästä maailmasta – niin läheltä kuin kauempaakin.

Aune Turunen

[Julkaistu Putkilahden kylälehdessä 8/elokuu 2006]

Simolan mansikka- ja villisikatila
 
Nuorisoseura
 
Urheiluseura
 
Koulupuistohanke