Galleria Galleria www.putkilahti.net Galleria Galleria
Etusivu Perustietoja Galleria Palvelut Tapahtumat Kyläseura

Pankin Kaija

Haastatteluun tullessa vastassa on iloisesti naurava ja pelkkää hyvää tuulta täynnä oleva nainen. Niinpä niin, sellainenhan Mäkisen Kaija on aina ollut, niin kauan kuin minä muistan. Aina niin ystävällinen ja mukava, Pankin Kaija.

Kaija Mäkinen

Kaija kertoo olevansa paljasjalkainen korpilahtelainen, aina siis samalla paikkakunnalla asunut. Syytä muuttoon ei liiemmin ole tullut, sillä aviomieskin löytyi naapurista, ja naimisiin he menivät Mäkisen Jussin kanssa vuonna 1972, Kaijan ollessa 19-vuotias. Kaija Mäkinen on syntynyt keväällä 1953 Korpilahden Vihtakankaalla ja käynyt kirkolla myös kansakoulun. Sen jälkeen hän päätti astua työelämään, ensiksi kaupan kassalle ja sitten vasta pankkiin. ”Ei pankkivirkailijan työ ole ollut mikään lapsuuden haaveammatti, mutta kaikki sattui hyvin kohdalle. Olin ajatellut kokeilla jotain muuta kaupan kassatyön jälkeen, ja kun lehdessä ilmoitettiin, että pankissa oli juoksutytön paikka auki, niin siitä se lähti”. Kaija haki paikkaa parin kymmenen muun hakijan ohella ja sai kuin saikin paikan. ”Asiaa auttoi kyllä se, että silloinen pankinjohtaja oli tuttu mies”, Kaija toteaa.

Niin tai näin, mutta 21-vuotiaana Mäkinen aloitti työt Korpilahden osuuspankilla ja 31 työvuoden putki on ollut katkeamaton. Tai no, lähes katkeamaton. ”Parin työvuoden jälkeen päätin, että lopetan pankkityöt ja rupean ajamaan metsäkonetta. Aamulla sitten aviomies Jussi vei minut autolla metsään työmaalle, jossa sitten asetuin metsäkoneen puikkoihin.” Kun päivä oli lopulta pulkassa, Jussi totesi, ettei sillä työllä elä ja on parempi, että Kaija menee takaisin pankkiin töihin. ”Se oli sitten sillä selvä”, Kaija toteaa naurahtaen. ”Alan vaihto on monesti ollut mielessä, mutta aina sitä on vaan kummasti pankissa pysytty”.

Yhteensä vuosia Korpilahden Osuuspankin palveluksessa kertynyt jo 31, joista 22 vuotta Kaija on ollut Putkilahden konttorissa. ”Kerran minulta kysyttiin, että lähtisinkö Putkilahden konttoria hoitamaan, ja sain aikaa harkita asiaa. Onhan se erilaista työskennellä yksin, jos on tottunut, että ympärillä on paljon kollegoita, niin kuin kirkolla oli.” Uteliaana Kaija lähti kokeilemaan, sillä sopimukseen kuului, että mikäli Kaija ei viihtyisi Putkilahden konttorissa, saisi hän milloin vain palata takaisin Korpilahden konttorille. ”Entinen konttorinhoitaja Maire Sairo sanoi, että viihtyisin täällä korkeintaan neljä vuotta, mutta täällä minä olen ollut jo yli kaksikymmentä vuotta!” Mäkinen toteaa ja itsekin hämmästelee työvuosiensa määrää.

No mikä sitten on saanut Kaijan olemaan pankkivirkailija näin kauan? ”Asiakkaat ovat niin hirvittävän ihania”, Mäkinen toteaa heti. Pyydettäessä kuvailemaan ihanneasiakasta Kaija kertoo, että lähes kaikki asiakkaat ovat niitä ihanneasiakkaita, sillä jokaisesta löytyy jotain ihanaa. ”Erityisesti Putkilahdessa kaikki asiakkaat ovat ihanteellisia, sillä vuosien saatossa he ovat käyneet läheisiksi minulle. Koskaan ei ole Putkilahdesta tarvinnut pahalla mielellä lähteä kotiin. Jos sitä joskus joutuu Putkilahden konttorista pois, vaikkapa eläkkeelle, on ikävä varmasti suuri.”

”Yksi ikimuistoisimmista hetkistä oli, kun osa putkilahtelaisista porukalla järjestivät minulle 50-vuotislahjaksi kuumailmapalloreissun. Kotitanhuvilta noustiin ilmaan ja lennettiin reilu pari tuntia jonka jälkeen laskeuduttiin Viitaniemen kentälle Jyväskylään. ” Lennolla Kaijan tukijoukkoina oli ohjaajan lisäksi aviomies Jussi, Riikosen Marja ja Veikko sekä Huujärven Niilo. Maata myöten perässä seurasi myös monta autolastillista kyläläisiä mukana hengessä. ”Ikinä en olisi muuten sellaiselle reissulle lähtenyt”, Kaija myöntää ja kertoo myös, että hänellä on hieman korkeanpaikan kammoa. ”Kyllä minä hetken harkitsin, että pitäisikö lähteä vai ei, mutta ei sitä voinut jättää lähtemättä, oli ne sen verran paljon vaivaa yllätyksen eteen nähneet. Kaikkea tällaisia kivoja juttuja ne keksivät täällä” Kaija naurahtaa.

Vuosien varrella asiakkaat ovat myös muuttuneet jonkin verran. ”Heistä on tullut oma-aloitteisempia eli monet hoitavat laskut netissä itse, ja internetin ansiosta heistä on tullut paljon tietoisempia. Ehkä senkin vuoksi he vaativat palvelulta enemmän kuin ennen, että tieto on laadukasta ja heitä huomioidaan enemmän. Nykyään ihmiset ovat herkempiä myös vaihtamaan pankkia, eikä tietyssä pankissa käy enää maanviljelijät ja toisessa taas joku muu ammattiryhmä, vaan pankit valitaan enemmänkin sen perusteella, minkälaiset korot ja edut saa.”

Pankkialan tulevaisuus ei huolestuta Kaijaa, vaikka netin helppous on vähentänyt asiakkaiden pankissa käymistä. ”Toki asiakkaita käy vähemmän päivittäisiä raha-asioita hoitamassa, mutta taas toisaalta lainojen otto ja esimerkiksi sijoitustoiminta on lisääntynyt. Ennen asiakkaat kävivät tiuhaan tahtiin nopeissa asioissa, nykyään aikaa varataan vähintään puolesta tunnista tuntiin per asiakas eli kyllä pankkia tarvitaan edelleenkin, mutta toisentyyppisissä asioissa kuin ennen.” Mäkinen ei usko työpaikkojen määrän vähenevän radikaalisti pankkialalla seuraavien 5-10 vuoden aikana. ”Toki eläkkeelle siirtymisten seurauksena henkilökunnan määrä saattaa vähentyä, kun kaikkien eläkeikäisten tilalle ei oteta uutta työntekijää.”

Omista tulevaisuuden suunnitelmista Kaija kertoo muutaman. ”Suurin suunnitelma tällä hetkellä on päästä asumaan Kurjenniemeen Päijänteen rannalle omaan taloon, joka on parhaillaan rakenteilla. Jos hyvin käy, niin muutto on edessä jo ensi keväänä.” Mäkinen toivoo myös, että saisi terveenä tehdä töitä eläkepäiville asti. Eteenpäin elämässä Kaijaa on auttanut positiivinen elämänasenne, ja ohjeeksi hän vinkkaakin, että aina, vaikka kuinka elämä potkisi päähän, löytyy joku ilon pilkahdus, joka auttaa eteenpäin.

Saara Koskinen

[Julkaistu Putkilahden kylälehdessä 9/syyskuu 2005]

Virranpoika
 
Simolan mansikka- ja villisikatila
 
Nuorisoseura
 
Urheiluseura
 
Koulupuistohanke