Galleria Galleria www.putkilahti.net Galleria Galleria
Etusivu Perustietoja Galleria Palvelut Tapahtumat Kyläseura

Perunanviljelyä Vaarunrinteellä Korospohjassa

Ensimmäiset muistikuvani perunanviljelystä ovat jostain vuosilta 1954-1955.

Ei niinkään omasta, isäni ja äitini perunapellolta, vaan Syrjälästä Väinön pellolta.

Väinöllä oli siihen aikaan hevonen, jolla hän ajoi talvisin ruukin ajoja ja kesäisin peltotöitä.

Hevonen oli muutenkin pikkupojan mielestä jotain ihmeellistä, kun ei kotona sellaista ollut.

Tulipa Väinön kanssa tehtyä monenlaisia ”huviajeluja” hevosella pitkin kylänraittia.

Touko-kesäkuun vaihteessa keväällä Väinö karhitsi pellon hankmolla, joka oli hevosella vedettävä pieni malli. Vaikka pelto oli hiekkamultamaata, teki hän työn huolella. Sitten oli vuorossa vakojen veto, joka tehtiin puurunkoisella arralla. Äitini oli monesti Väinöllä perunan kylvössä apuna, niin kuin monessa muussakin asiassa. Vakojen umpeenajo tapahtui taas samaisella arralla.

Sen jälkeen kun perunan varsi oli noussut ns. oraalle, eli tullut vähän pintaan, Väinöllä oli tapana lanata perunamaa. Hänellä oli lankuista rakennettu lana, jossa oli kiviä painona. Sillä hän ajeli perunamaan hevosen vetämänä ns. kutitteli. Peruna kuulemma tykkäsi siitä.

Lanan koko oli n.1m x 2 m. Seuraava vaihe oli vakojen multaus arralla parin viikon päästä edellisestä, kun perunan varsi oli jo pidempää. Tällöin multa nousi taas penkkeihin ylemmäksi peittämään paremmin kasvavia perunoita. Samalla rikkaruohot poistuivat aivan kuin itsestään, kun peltoa käsiteltiin useampaan kertaan. Sitten ei muuta kuin odoteltiin syksyä ja niitä hiekkamaan ihanan puhtaita perunoita. Perunan nosto tehtiin kuokalla käsipelissä, yleensä aloitettiin syyskuun toisella viikolla. Siihen aikaan sai jopa koulusta perunannostolomaa, että lapset pääsivät auttamaan nostopuuhissa. Väinöllä oli jo siihen aikaan aivan omia perunalajikkeita, joita ei muilla ollut. Mieleeni on jäänyt ainakin sellainen nimi kuin ”Aron ruusu”, joka oli kuulemma oikein hyvä hiekkamaan peruna.

Nykyisin olen yrittänyt jatkaa perunanviljelyn perinnettä Korospohjassa, jossa siihen on hyvät hiekka-multamaat. Ko-neet ovat muuttuneet Väinön ajoista, mutta muuten työ on pitkälti vanhoja perinteitä vaalivaa. Olen oppinut, että paras perunan istutusaika on kesäkuun 6- 10 päivä.

Maa pitää olla tarpeeksi lämmin, että paljaalla ”pyllyllä” kärsii istua. Multaus pitää tehdä mielellään kahdesti, etteivät rikkaruohot pääse valloilleen. Lisäksi olen oppinut vuosien myötä, ettei peruna jaksa kasvaa montaa vuotta samassa paikassa. Vuoroviljely on tässä hyvä konsti. Pidän parina vuotena pellossa kauran, herneen ja auringonkukan sekoitusta, niin johan taas peruna tykkää kasvaa paremmin. Onhan tässä omassa perunanviljelyssä se hyvä puoli, että tietää mitä syö. Rahallisesti se ei kyllä ole kannattavaa, mutta onhan sekin jonkinlainen harrastus muitten joukossa.

Veikko Saarinen
Korospohjan kesäasukas

[Julkaistu Putkilahden kylälehdessä 9/syyskuu 2005]

Simolan mansikka- ja villisikatila
 
Nuorisoseura
 
Urheiluseura
 
Koulupuistohanke